fbpx
Sillanrakentaja

Sillanrakentaja

Kiinnostus politiikkaan juontaa nuoruudesta. Jo lukiossa pohdin vakavasti kouluneuvostovaaleihin osallistumista. Seurasin mielenkiinnolla 60–70-luvun välillä hyvin kiihkeääkin poliittista kädenvääntöä. Upsalan-vuosina lupauduin ensi kertaa nuorisolautakunnan varajäseneksi. Muutettuamme takaisin Suomeen olivat kunnallisvaalit ja huomasin olevani nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Neljän vuoden kuluttua nousin varasijalta kaupunginvaltuustoon kolmeksi vuodeksi.

Seuraavissa vaaleissa en enää mennyt ehdolle, koska halusin ottaa etäisyyttä politiikkaan ja keskittyä yritysmaailmaan. En kuitenkaan välivuosinakaan unohtanut politiikkaa, vaan seurasin asioiden kehitystä ja myös osallistuin käytyyn keskusteluun, en kuitenkaan julkisesti.

Papin tehtävissä huomasin, että on tarvetta lähteä mukaan hoitamaan yhteisiä asioita. Heikommassa osassa olevien puolustaminen sekä yrittäjyys ovat lähellä ajatusmaailmaani. Ratkaiseva askel tapahtui vuonna 2010 kirkollisvaalien yhteydessä. Lähdin mukaan monien pyynnöstä pitkän harkinnan jälkeen, ja vaalimenestys oli hyvä. Kirkon virallisen linjan listalta tuli 15 valtuutettua 27:sta. Sain 212 ääntä ja tulin valituksi kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kokemus oli hyvin opettavainen.

Suhdeverkoston luomista eduskunnassa

Anssi Joutsenlahden läpimeno vuoden 2011 eduskuntavaaleissa johti siihen, että hän kysyi alkaisinko hänen avustajakseen, sillä hänet valittiin myös eduskunnan I varapuhemieheksi. Nimitys oli muuten oiva veto Perussuomalaisten johdolta. Anssin tarjouksesta oli vaikea kieltäytyä. Tosin samaan aikaan olivat Honkajoen ja Jämijärven kirkkoherran paikat avoinna, ja perheeni toivoi minun hakevan niitä. Olinhan Honkajoella toiminut jo pariin otteeseen kirkkoherran sijaisena, ja Jämijärvi oli vuosien varrella eri toimituksissa tullut tärkeäksi.

Näin olin taas kiinteästi mukana päivänpolitiikassa, ja vielä siellä, missä valtakunnan asioita hoidetaan. Perussuomalaisten toimintatavat politiikassa ja päätöksenteossa ovat tulleet läheisiksi. Koen olevani luonteeltani joukkuepelaaja ja sillanrakentaja. Mielestäni politiikassa pitää uskaltaa rohkeammin rakentaa erityisesti Suomen ja suomalaisten etua. Puoluepolitiikka ja eri ryhmien yksittäiset tavoitteet tulisi katsoa yhteisestä edusta käsin.

Ehkä aktiivisuuteni, rohkeuteni ja ulospäin suuntautuneisuuteni vuoksi minun on ollut helppo luoda suhteita vaikuttajiin yli puoluerajojen. Eduskunnan urheilukerhossa, karaokekerhossa ja muissa yhteisissä harrastuksissa olen tutustunut eri puolueiden kansanedustajiin ja tietysti avustajiin, joista melkoinen joukko on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa. Yhteistä maailmaa rakennetaankin parhaiten epävirallisissa tapahtumissa. Tuttavuuksia ja jopa ystävyyssuhteita on syntynyt jokaisen puolueen kansanedustajien sekä virkamiesten ja lehdistön edustajien kanssa. Olen saanut olla luomassa itselleni sekä puolueelleni verkostoa, minkä uskon tulevaisuudessa auttavan asioiden hoidossa.

Pohjois-Satakunta edistyy yhteistyön voimalla

Puolueemme menestyi kunnallisvaaleissa 2012 Kankaanpäässä huomattavan hyvin. Olimme ainut kaupunki maailmassa, jossa Perussuomalaiset oli suurin ryhmä – meitä oli 11 valtuutettua. Tällä hetkellä olemme edelleen Suomen suurin Perussuomalainen ryhmä 9:llä valtuutetulla. Olen Pohjois-Satakunnan yhteistyön vahva kannattaja. Se ei välttämättä aina tarkoita kuntaliitoksia, sen sijaan yhteisiä päätöksiä kaikilla mahdollisilla saroilla meidän pitää olla valmiita tekemään.

PoSan (Pohjois-Satakunnan perusturvaliikelaitoskuntayhtymä) johtokunnan jäsenenä teen työtä päivittäin. Mielestäni kehitämme PoSaa kaiken aikaa oikeaan suuntaan, mutta työtä riittää vielä joka sektorilla. Olemme tunnistaneet ja löytäneet suurimmat kipupisteemme.

Kaupunginvaltuuston toisena varapuheenjohtajana minulla on hyvä näköalapaikka tarkastella päätöksentekoa. Toivomuslistallani on vielä tiiviimpi yhteistyö eri ryhmien ja virkakoneiston kanssa. Elämme haasteellisia aikoja niin meillä Satakunnassa kuin valtakunnallisestikin, siksi resurssit täytyy hyödyntää tehokkaasti. Yhteistyöllä voimme pelastaa Satakunnan tulevaisuuden ja pohjoisen ulottuvuutemmekin.

Anssi ystävänä ja työnantajana

Anssi ystävänä ja työnantajana

Minulla on ollut ilo tuntea Anssi Joutsenlahti nuoruudesta lähtien. Aloitin juoksuharrastuksen Kankaanpään urheilijoissa 14-vuotiaana, ja sieltä juontaa meidän ystävyytemme. Anssi on harvinaisen hieno persoona. Hän antaa vaikka takin päältään, jos joku sitä enemmän tarvitsee. Samalla hän on todellinen väsymätön puurtaja. Lähiaikojen esimerkkeinä ovat vaikkapa hyvin sujuneet juoksut veteraanien Suomen mestaruuskisoissa 5 ja 10 kilometrillä. Ahkeruutensa ja sitkeytensä vuoksi hän on, sanalla sanoen, niitä rotunsa viimeisiä. Hänenlaisiaan ihmisiä tuskin enää tulevaisuudessa tulee olemaan.

Vuosien mittaan olemme keskustelleet paljon muustakin kuin urheilusta. Viimeisten viidentoista vuoden aikana hengellisillä asioilla on ollut tärkeä sija. Aivan viime vuosien kestoaiheitamme on ollut politiikka. Osittain Anssin innostamana lähdin vuosien tauon jälkeen politiikkaan; ensin kirkkopolitiikkaan, sitten kunnallispolitiikkaan ja lopulta Anssin avustajaksi eduskuntaan.

Varapuhemiehen status on tuonut Anssille mahdollisuuden olla päätöksenteon ytimessä. Avustajan osassa olen saanut olla kaiken aikaa Anssin rinnalla ja tutustua läheltä päätöksentekojärjestelmään. Hyvin antoisaa on myös ollut luoda kontakteja maan johtaviin päättäjiin ja virkamiehiin. Olemme kumpikin sitä mieltä, että erilaiset ominaisuutemme täydentävät hyvin toisiansa. Anssi oli ensimmäisenä kannustamassa minua tulevien eduskuntavaalien ehdokkaaksi.

Harrastukseni – liikunta ja musiikki

Harrastukseni – liikunta ja musiikki

Liikunta on aina ollut osa elämääni. Pitkäjalkaisena varmaankin juoksu on luontainen laji minulle. Ensimmäisiin juoksukilpailuihin osallistuin kylä- ja koulukisoissa. Toinen mielilajini on pesäpallo, vaikka vähän heiveröisenä ominaisuuksiltani en ihan parhaiten siihen sovellukaan.

Pesäpallo-ottelut Kankaanpään Mailassa pelasin alle kymmenen vanhana. Siihen aikaan alle 11-vuotiaille oli joukkue Sääsket, mutta jo 9-vuotiaana pelasin Pomarkussa leirillä Mailan joukkueessa peräkentällä. Myöhemmin olin mukana keskikoulun pesäpallojoukkueessa, joka saavutti Suomen mestaruuden ja lukiojoukkue kolme hopeata. KaMan ikämiesjoukkueessa, Kontioissa, olen voittanut yhden kullan ja kaksi hopeata.

Juoksupuolella piiritason urheilijana mieluisimpia matkoja ovat olleet 800 m ja 1500 m. Ensimmäiset SM-tason mitalit olen saanut viime vuosina aikuisurheilussa. Maastoista ja radalta 800 m ja 1500 m matkoilta on mitaleita kertynyt eri ikäluokissa toistakymmentä. Myös eduskunnan maastojuoksuissa ja hiihdoissa on tullut mukavanlaista menestystä.

Kaiken kaikkiaan urheilu ja lenkkeily ovat toimineet henkireikänä sekä voimien antajana elämäni käännekohdissa.

Laulamisesta olen ollut kiinnostunut jo lapsesta pitäen. Aikuisiällä karaoke on antanut mukavan lisän musiikkiharrastukseen. Laulutaidosta on tietysti hyötyä myös papin tehtävissä. Vuosien varrella minulla on ollut mahdollisuus ”nousta lauteille” vihkimieni parien häissä. Olen laulanut pareille hääorkesterin kanssa muutaman rakkauslaulun yli viisissäkymmenissä häissä melko kylmiltään hyvin erilaisten orkesterien kanssa. Eduskunnan karaokekerhossa olen johtokunnan jäsenenä. Kerho on perinteisesti laulamassa Porin jazzeissa ja vuosittain Kiinan suurlähetystössä. Nykyisin olen tehnyt erilaisissa juhla- ja huvitilaisuuksia nostalgiahenkisiä tanssikeikkoja orkesterini Friends kanssa.

Yrittäjyys

Yrittäjyys

Lauri Huhtalan raportissa Jalkineen käsityömäinen valmistus (Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu 2009) on Kankaanpään kengänvalmistuksen historia pähkinänkuoressa.  Huhtala kertoo myös isoisäni Iisakin toiminnasta. Kankaanpäätä koskeva osuus alkaa sivulta 17.

Kaikki alkoi lapikkaista, jonka malli oli peräisin Savosta

Iisak Koskela (8.1.1889–3.11.1964) aloitti toimintansa 1906 ja hallitsi lapikasmarkkinoita parin vuosikymmenen ajan. Hän perusti myös laajalle ulottuvan nahka-alan tukkuliikkeen sekä organisoi kotisuutaritoiminnan, joka oli voimissaan vielä 1980-luvulla. Kotisuutarit ostivat tarvikkeet Koskelalta ja myivät hänelle valmiit tuotteet.

Koskela oli maininnut kenkätehtaiden johtajien tilaisuudessa, että hänen tehtaansa keskellä on järvi, mikä piti paikkansa, sillä hänen toimintansa oli laajentunut muutamassa vuodessa Vihteljärveltä muihin Kankaanpään kyliin sekä kuuteen naapuripitäjään.

Koskelalle myönnettiin diplomi vuonna 1916 Moskovan messuilla. Kengät olivat niin laadukkaita, että Venäjän armeijakin kiinnostui Koskelan tuotteista, mutta ensimmäinen maailmansota esti kauppasuhteen syntymisen.

1920-luvun puolivälissä Suomessa elettiin suurta noususuhdannetta. Pian sen jälkeen alkoi koko länsimaailmaa koskettanut lama, jonka vaikutus koettiin Suomessa pahimmin vuosina 1929–1933. Vaikka teollisuuselämä joutui vaikeuksiin, kengänteko jatkui. Raaka-aineiden saanti hankaloitui, mutta ne suutarit, jotka tekivät töitä Koskelalle, saattoivat jatkaa toimintaansa Koskelan hankkimien materiaalien turvin.

Viime sotiin asti Kankaanpään suutarit valmistivat runsain määrin kääntökenkää eli punkaa, joka oli 1930-luvulla monen suutarin päätuote. Punkaa tehtiin jopa 150 000 paria vuosittain. Ensimmäinen koneelliseen tuotantoon 1950-luvulla siirtynyt oli Mauno Jyllin kenkätehdas. Muut seurasivat perässä, ja seuraavalla vuosikymmenellä modernit mitat täyttäneitä kenkätehtaita olivat Koskelan, Jyllin, Halmeen ja Lehmusperän tehtaat.

Jarista sanottua

Jarista sanottua

Toinen kansanedustaja Vihteljärveltä

Kautta aikojen Kankaanpään Vihteljärveltä, postinumero 38720, on valittu yksi kansanedustaja. Pienviljelijä Arvo Päiviö Sävelä vuoteen 1936 Sjöviiki sai kansalta valtakirjan vuosiksi 1948-61. Puolue ehti muuttua moneen otteeseen, sosialidemokraatit 1948-57, sos.dem oppositio 1958-59 ja Työväen ja pienviljelijäin sos.dem. liitto 1959-61. Vuonna 1965 Sjöviiki sai kunnallisneuvoksen arvon. Hän oli sekä Kankaanpään kunnanvaltuuston että kauppalanvaltuuston
varapuheenjohtajana. Hän eli 68-vuotiaaksi 1908-1976.

Hänen jälkeensä ei Vihteljärveltä ole tainnut olla edes kansanedus-tajaehdokasta, mutta nyt on.

Perussuomalaisten Satakunnan piiri on asettanut ehdokkaaksi pastori, ekonomi, yhteiskuntatieteiden tohtori Jari Koskelan eduskunta-avustajani, joten eduskuntatuntemusta hänellä on riittävästi. Olenhan aina sanonut, ettei eduskuntaan kannata valita ensikertalaista, sillä ensimmäinen kausi menee totutellessa talon tapoihin ja perehtyessä kulkemaan sokkeloisessa talossa, että osaa joka paikkaan. Jari on siis jo tehnyt tämän perehdyttämisvaiheen, joten ihan täydellä syyllä hänet voidaan valita kansamme edustajaksi Arkadianmäelle.

On kyllä ollut viime aikoina kaksikin ehdokasta Vihteljärveltä vasemmistoliiton Kauko ja Annikki Jussila ja nyt on taas juuri sinne muuttanut kyläkaupan talossa majaa ja Velhopajaa pitävä.

Anssi Joutsenlahti
eduskunnan II varapuhemies, rovasti


Mies on harvinaisen rehellinen ja reilu, ja rohkea tietysti.

Pekka Nikkola
eduskunta-avustaja


Jari on sosiaalinen ja helposti lähestyttävä, siksi hänen juttusilleen on kaikkien helppo tulla.

Jouni Saarinen
kuntalainen Kankaanpäästä


Jarin energisyyttä ja monialaisuutta voi vain ihailla. Hänellä on nopea äly, humaani elämänasenne, loistava huumorintaju ja taito olla läsnä — kaikki hyviä ominaisuuksia yrittäjälle, papille, kuntavaikuttajalle sekä tulevalle kansanedustajalle.

Hely Alhainen
toimittaja


Jarin kyky järkevään talousajatteluun sekä hänen ihmisläheisyytensä tulevat ensin mieleen.

Kari M. Alhainen
graafinen suunnittelija


Jarin tuntien sanon, että hän on erittäin hyvä ehdokas, koska hän kannattaa tasa-arvoa ja on demokraattinen, oikean ikäinen, osallistuva ja oikeudenmukainen.

Erkki Lilja
maanviljelijä, yrittäjä


Jari kuuntelee kaikkia yhdenvertaisesti ja osaa perustella sanomisensa ymmärrettävästi.

Tapio Laurila
Kankaanpään perussuomalaisten sihteeri


Jari on persoonana valovoimainen ja ajaa voimakkaasti Pohjois-Satakunnan etua kärkipiikkinä oma kunta. Jari tulee toimeen kaikkien kanssa puoluetaustaan tai sosiaaliseen asemaan katsomatta.

Teuvo Roskala
yrittäjä


Yrittäjyys, sitkeys ja se, että hän osaa perustella hyvin kantansa; näitä arvostan Jarissa.

Kristiina Peltomaa
metsätalousinsinööri, luontokartoittaja


Jari on toimeen tarttuva ja asioita eteenpäin saava henkilö. Ehdottomasti paras satakuntalainen vaihtoehto kansanedustajaksi.

Petri Ylikoski


Vauhdikas pappi!

Sofia Latvajärvi
pankkitoimihenkilö


Olen tuntenut Jarin kuudentoista vanhasta saakka, se on hyvä jätkä!

Hannu Juhola


Hyvin koulutettu kansanmies.

Markus Ruuhimäki


Jari on asiallinen, tasapuolinen ja kaikki huomioon ottava persoona.

Pauli Lanne
toimitusjohtaja, eläkeläinen


Uutta verta eduskuntaan! Jarilla on kannatusta yli puoluerajojen.

Tarmo Sairio

Kevyempää

Kevyempää

Kiinan kansantasavallan itsenäisyyspäiväjuhla

Mielenkiintoinen episodi tapahtui, kun Kiinan kansantasavallan Suomen suurlähettiläs herra Huang kutsui eduskunnan II varapuheenjohtajan, Anssin, vierailulle Kiinan 62. itsenäisyyspäivän juhlaan. Minäkin sain henkilökohtaisen kutsun (ks. kuva alla) osallistua siihen Anssin avustajana. Muiden diplomaattivieraiden lisäksi suomalaisia oli entinen eduskunnan puhemies sekä muutamia ministereitä ja kansanedustajia. Anssi oli protokollan korkein valtakuntamme edustaja.

Kun suurlähettiläs huomasi, että he olivat Anssin kanssa hyvin samanpituisia, tuntui, että jo siitä syystä he löysivät yhteisen sävelen, kielieroista huolimatta. No, tulkkihan toimi apuna. Herrojen jutustelu sujui hyvässä ja rakentavassa hengessä, ja suurlähettiläs Huang luonnollisesti kutsui ystävänsä herra varapuhemiehen vierailulle Kiinaan.

Kiinan suurimman aikakauslehden kuvaaja halusi ehdottomasti ottaa ystävyksistä kuvia. Yritin työntää itseni mukaan yhdessä rouva Huangin eli Qiao Hongin kanssa, mutta meidät työnnettiin molemmat aika selväotteisesti sivuun. Vain illan tähdet, varapuhemies ja suurlähettiläs, pääsivät kuvaan. En ole nähnyt artikkelia, missä sitten Anssikin sai olla keskeinen henkilö. Varmasti lehden painos on Kiinassa monta miljoonaa. Vierailu oli kaiken kaikkiaan meille molemmille upea kokemus.

 

Sitran vierailu eduskunnassa

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston, Sitran, johto kävi esiintymässä eduskunnassa kansanedustajille ja meille avustajille. Pääpuhujana oli yliasiamies tohtori Mikko Kosonen. Tilaisuus oli hyvin informatiivinen ja hyödyllinen.

Tunnen Mikon hyvin jo vuosien takaa ja meninkin tilaisuuden päätyttyä tervehtimään vanhaa ystävää. Mikko ei tiennyt työstäni eduskunta-avustajana. Olimme juuri päässeet hyvään jutun alkuun, kun paikalle suorastaan syöksyi kansanedustaja Mikael Jungner. Hän työnsi minut sivuun kesken kaiken ja alkoi puhua meidän keskustelumme päälle omaa asiaansa. Jäin hölmistyneenä seisomaan paikalleni.

Meni pieni hetki, kunnes Mikko ratkaisi tilanteen. Hän sanoi Jungnerille, että nyt hänellä ei ole aikaa, koska on juttu kesken minun kanssani, ja ehdotti Jungnerille, että tule Sitraan vierailulle, niin puhutaan sitten rauhassa. Jungner katsoi minua hölmistyneenä, että kuka ihmeessä tuo on, joka sai Mikolta enemmän huomiota, kuin hän. No, siinä tilanteessa avustaja tunsi olevansa itseään suurempi hetken aikaa.

 

Urheilukerhon kokous

Menimme Anssin kanssa eduskunnan urheilukerhon vuosikokoukseen – valitettavasti tunnin myöhässä. Kaikki asiat oli jo käsitelty lukuun ottamatta tilintarkastajan valintaa. Kuten muistamme, eduskunnan tilejä oli hoitanut eräs virkamies, joka oli onnistunut kavaltamaan vuosien aikana merkittävän summan kerhon rahaa.

Tilintarkastajana oli ollut muun muassa eräs SDP:n kansanedustaja, joka oli talouden ammattilainen. Jossain vaiheessa tarkastajana oli ollut myös nykyinen pääministeri. He eivät olleet huomanneet kavallusta, mikä aiheutti paljon polemiikkia eduskunnassa.

Kun astuimme kokoushuoneeseen, Ilkka Kanerva ehdotti välittömästi Anssia tilintarkastajaksi perusteenaan, että Anssi laittaisi mahdolliset ”rötösherrat” kuriin. Anssi ehdotti minua, mutta se ei käynyt Kanervalle eikä muillekaan jäsenille ja niin Anssista tuli kerhon tilintarkastaja. Yhdessä hänen kanssaan sitten myöhemmin niitä tilejä tarkastimme. Opetus oli, että kannatta tulla kokouksiin ajoissa.

 

Väärin ymmärretty Teuvo Hakkarainen

Teuvo Hakkaraisesta on välittynyt kovin yksipuolinen kuva julkisuudessa. Minulla on ollut mahdollisuus tutustua hänen toiseen puoleensa. Hän on vahva ja aito suomalainen jässikkä, joka ei pienistä valita. Sen saimme Kankaanpäässäkin todeta toissa keväänä huhtikuun alussa, kun torilla oli muutama aste pakkasta, me muut olimme karvalakki päässä ja kintaat kädessä, mutta Teuvolla ei ollut kuin pikkutakki ja taisi olla paidan ylänappikin auki. Siinä hän lämminverisenä uroksena hyvin tarkeni kanssamme pari tuntia.

Eduskunnan urheilupäivät alkavat perinteisesti eduskuntatalon portaiden edessä opposition ja hallituksen kansanedustajien köydenvedolla, ja puhemies on tuomarina. Hallitus oli jo ensimmäisen vedon voittanut, kunnes Teuvo vähän myöhästyneenä saapui paikalle. Hänellä oli urheilupäivälle sopiva asuvalinta, farmarit ja piikkikärkibootsit. Anssi antoi Teuvolle tilaa, joka asetti bootsinsa mukulakivien väliin eikä siinä enää ollut hallituksella nokan koputtamista. Seuraavat kaksi vetoa menivät oppositiolle ja kokonaisvoitto tuli pistein kaksi yksi.

 

7-päivää -lehteä pakoon

Salin puolella Teuvo on näyttänyt kykynsä monta kertaa. Nicaraguan suurlähettiläs tuli suomalaisen vaimonsa kanssa käymään eduskunnassa Anssin toimiessa isäntänä. Suurlähettiläs halusi keskustella kehitysavusta. Nicaragua oli ollut 1980- ja 1990-luvuilla Suomen avustuskohteena. Nyttemmin määrärahoja on vähennetty.

Anssi muisti, että Teuvo oli ollut Nicaraguassa kehitysyhteistyön merkeissä. Teuvo kutsuttiin paikalle. Meille syntyi mielenkiintoinen keskustelu suurlähettilään kanssa. Teuvo oli tosiaankin ollut 1990-luvulla Nicaraguassa käynnistämässä sahoja, jotka sittemmin olivat huollon puutteessa jääneet käyttämättömiksi. Teuvo teki ehdotuksen suurlähettiläälle. Hän on valmis käyttämään kesälomansa Nicaraguassa ja pääsee samalla 7-päivää -lehteä pakoon. Hän lupasi opettaa sahan käyttöä ja huoltoa yhdellä ehdolla. Matkalta pitää hänelle löytyä puoliso kotiin vietäväksi. En tiedä oliko Teuvon ehdotus liikaa, mutta matka on edelleen toteutumatta.

Teuvo on esiintynyt edukseen isossa salissa. Rikkidirektiiviä käsiteltäessä, hän meni puhujapönttöön ilman kirjoitettua puhetta. Hän vertasi, että kun me sovellamme Itämeren alueella rikkidirektiiviä, annamme samalla etelän maille valtavan edun, koska heitä eivät koske samat säädökset. Hän esitti urheiluvertauksen: pituushyppääjät Evilä ja Pimiä hyppäävät muihin nähden metrin lankun takaa, mikä ei Teuvon mielestä voi olla oikein.

Puhetta johti Pekka Ravi. Teuvo kysyi asiansa sanottuaan, vieläkö kahden minuutin puheenvuorosta on aikaa jäljellä? Ravi vastasi, että on. No, Teuvo aloitti vapaalla sanalla toisen aiheen. Sen sanottuaan hän kysyi jäikö vielä aikaa? Ravi siihen, että 20 sekuntia on, nopeasti ehtii. Teuvo täräytti vielä kolmatta aihetta nopeasti. Eduskunnassa ei ole monta sellaista, jotka pystyvät ilman paperia spontaanisti puhumaan monesta eri aiheesta niinkin sujuvasti, kuin Teuvo tilanteesta selvisi.

 

Pahnan pohjimmaiset

Eduskunnan pikkujoulu on henkilökunnalle tärkeä ja odotettu tilaisuus. Myös avustajat saavat kutsun muiden noin tuhannen työntekijän kanssa. Kansanedustajilla ei ole lupa osallistua, paitsi illan isäntä, joka on aina yksi puhemiehistä.

Ensimmäisellä kerrallani tapahtui mielenkiintoinen episodi. Hyvä ystäväni, eräs hallituspuolueen erityisavustaja, istui kanssani samassa pöydässä. En kiinnittänyt ihmeemmin huomiota siihen, kun hänen luonaan kävi korvaan kuiskuttelemassa illan mittaan useita työtovereita. Jossain vaiheessa hän itse kysyi, että tiedämmekö, mitä hänelle on kuiskittu. Vastasin, että en ole ajatellut koko asiaa. Hän sanoi saaneensa useita neuvoja illan aikana, että ei saisi istua minun ja ystäväni kanssa, koska olemme perussuomalaisia. Hän oli huomauttajille sanonut, että valitsee itse seuransa.

Silloin minulle valkeni, että ei vain se, että avustajat ovat pahnan pohjimmaisia, vaan myös se, että perussuomalaiset avustajat ovat kaikkien pohjimmaisina hierarkiassa. Kieltämättä tämä oivallus oli valtava yllätys tämän päivän tasa-arvo-Suomessa ja vielä eduskunnassa.

 

Vaaratilanne eduskunnassa

Anssin vieraina on käynyt lukuisa määrä satakuntalaisia vieraita. Eduskunnassa on vanhanmallinen pater noster -hissi, joka kiertää kerrokset ympyrää pysähtymättä lainkaan. Siihen pitää siis hypätä vauhdissa ja myös vauhdissa pois. Ulkopuolisilta on siihen pääsy ehdottomasti kielletty, ja tämän me kyllä kerromme vieraillemme.

Ruokailun yhteydessä eräs vanhempi seurueemme naispuolinen jäsen kuitenkin halusi mennä niin sanotusti heikoille jäille ja kokeilla matkan tekoa vierailta kielletyllä hissillä. Kaikki meni hissiin mentäessä hyvin, mutta sitten häneen iski pakokauhu eikä hän uskaltanut hypätä liikkuvasta hissistä pois. Siinä oli sitten turvamiehillä hommia, että saivat vieraan ehjänä pois. Kaikki meni lopulta hyvin, mutta minä sain puhuttelut, kun en ollut riittävästi vahtinut ryhmäämme.

Eikä siinä kaikki. Eduskunnan tietojärjestelmässä luki jokaisen koneella tiedote: VAARATILANNE EDUSKUNNASSA. No, kyllä se vähän harmitti. En saanut potkuja, mutta seuraavilla kerroilla piti olla tarkempi.