maalis 30, 2023
Hoitajapula on ollut nykyisen ja se on myös seuraavan hallituksen suuri murhe. Hoitajia kyllä maassa on, mutta heitä hakeutuu toisiin tehtäviin, jolloin alalle jääneiden työmäärä vain kasvaa ja tästä syntyy itseään ruokkiva kierre. Tällä hetkellä hoitajien työmäärä ja palkkaus eivät ole tasapainossa. Työmäärää pitää saada inhimillisemmäksi tai palkan on joustettava ylöspäin. Tällä hetkellä joustamaan joutuvat hoitajat itse.
Tarvitsemme strategian, jolla alaa vaihtaneet tai ulkomaille töihin lähteneet hoitajat saadaan takaisin töihin Suomeen. Joidenkin pitkään alalta poissa olleiden kohdalla varmasti tarvitaan täydennyskoulutusta. Tämä on nopein ja kestävin ratkaisu, jolla hoitajapulaa voidaan ratkoa.
Lisäksi nyt pitää valjastaa kaikki toimijat purkamaan hoitojonoja. Yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvauksen poisto oli tässä tilanteessa virhe. Myös kolmannen sektorin toimijoilta voidaan saada apua. Tämä eri toimijoiden paletti täytyy on mahdollista saada paremmin toimimaan ja päällekkäisyyksiä voidaan purkaa. Seuraavan hallituksen on korjattava hyvinvointialueuudistus ja se ei saa tarkoittaa pelkkiä toistuvia lisätalousarvioita.
Myös omaishoitajilla on tärkeä rooli hoitajien työmäärän vähentämisessä. Läheiset tekevät tällä hetkellä 80 prosenttia hoivasta. Jos heidän jaksamisestaan ei pidetä huolta, aiheuttaa se valtavan paineen kotihoidolle ja perushoidolle.
Ratkaisuksi hoitajapulaan on esitetty hoitajien rekrytoimista ulkomailta, mutta tämä on juuri sellainen yksinkertainen ratkaisu monimutkaiseen ongelmaan, josta meitä Perussuomalaisia suotta aina syytetään. Hoitoalalla kielitaidon pitää jo potilasturvallisuudenkin takia olla kunnossa. Tiimityössä riittämätön kielitaito vain lisää suomen kieltä osaavien työmäärää. Hoitoalan työntekijäjärjestötkin ovat antaneet aiheesta kriittisiä lausuntoja, vaikka nyt vaalien alla niistä irtisanoutuvatkin. Kuunnellaan näitä järjestöjä vaalien välillä.
Pitkällä tähtäimellä meidän pitää saada alalle lisää osaavaa uutta työvoimaa. Hoitoalan koulutuksiin hakeutuneiden määrät ovat laskussa ja erityisen suuren iskun vetovoimalle teki Marinin hallituksen viime syksyllä läpi runnoma pakkolaki. Muistetaan sekin, että tutkinnon aloittaneista moni keskeyttää koulutuksen syystä tai toisesta. Peruskoulupohja on laitettava kuntoon. Myös siirtymää lähihoitajasta sairaanhoitajaksi voidaan nopeuttaa.
Hoitoalan kriisiin ei ole yhtä selkeää ratkaisua, vaan asiaa pitää lähestyä monelta suunnalta. Oleellista on olla tekemättä tilannetta pahentavia valintoja, joita tällä kaudella on nähty aivan liikaa.
maalis 29, 2023
Euroopan unioni etenee jatkuvasti suuntaan, jossa päätäntä- ja budjettivaltaa siirretään kansalliselta tasolta Brysseliin. Tällä kaudella hyväksytty elpymisväline oli yksi tällainen suuri harppaus kohti niin sanottua liittovaltiota. Elpymisvälineeseen sisältyy sekä avustus- että lainamuotoista tukea, jota perusteltiin koronaviruksen aiheuttamilla kustannuksilla. Todellisuudessa maksatusperusteet liittyivät hyvin vähän koronaviruksen aiheuttamiin kustannuksiin. Raha liikkuu pääsääntöisesti Pohjois-Euroopasta Etelä-Eurooppaanja Länsi-Euroopasta Itä-Eurooppaan. Suomi maksaa elpymisvälineen avustuksista 7,2 miljardia, mutta kustannukset nousevat vielä korkojen vuoksi.
Elpymisvälineen täysistuntokäsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi myös kriittiset lausumat, joiden mukaan tämä paketti jää kertaluontoiseksi ja Suomi ei edistä kehitystä, jossa unionia kehitetään epäsymmetrisen tulonjakounionin suuntaan. Lausumat eivät sido juridisesti, mutta ne ohjaavat poliittisesti.
Vaalikeskustelujen alla kaikki puolueet ovat sanoneet, että näistä lausumista pidetään kiinni. Yhteisvelka torjutaan Kokoomuksesta Sosialidemokraatteihin. Kuitenkin on selvää, että nämä puolueet eivät tosipaikan tullen kykene vastustamaan eurooppalaisilta viiteryhmiltään tulevaa painetta. Vain ja ainoastaan Perussuomalaisten selkeällä vaalivoitolla voidaan varmistaa, että eduskunnan kriittisistä lausumista pidetään kiinni ja suomalaisille kallis ja vahingollinen kehitys saadaan estettyä.
Tukipaketit eivät ole loppumassa elpymisvälineeseen eivätkä ne alkaneet siitä. Euroalue on kroonisesti epätasapainossa, koska euro on poliittinen valuutta vailla taloudellista vakaata pohjaa. Erilaiset elpymisvälineet ja yhteisvelkarahastot vain syventävät tätä kroonista kriisiä. Ne eivät kannusta holtitonta talouspolitiikkaa harjoittaneita valtioita pistämään talouttaan kuntoon, vaan syventävät ainoastaan moraalikatoa.
Joku voi sanoa, että tukipaketteja ja yhteisvelkaa pitää kannattaa, koska tarvitsemme vahvan unionin Venäjän uhkaa vastaan. Tähän voi vastata, että tukipaketit eivät tee unionista vahvaa vaan horjuvan. Kaikista parasta Euroopan unionille on, että se alkaa jälleen noudattaa perussopimuksiaan ja muuttuu talousalueeksi, jossa kukin valtio vastaa omista veloistaan. Suomessa vain Perussuomalaiset ovat valmiita ajamaan tällaista Suomelle ja koko Euroopalle parasta politiikkaa.
Jos haluat EU-politiikkaan suunnanmuutoksen, äänestä vaalipäivänä Perussuomalaisia!
maalis 21, 2023
Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämä tavoite on myös kirjattu viime vuonna hyväksyttyyn ilmastolakiin. Suomen hiilineutraaliustavoite on kunnianhimoisempi kuin missään muualla. Naapurimaamme Ruotsi tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2045 ja Euroopan unionissa on sitouduttu vuoteen 2050. Suurin saastuttaja Kiina tavoittelee vuotta 2060.
Hiilineutraaliustavoitteet ovat poliittisia ja poliittista on myös se, mitä lasketaan hiilinieluksi. Nasan tutkimuksen mukaan Suomi on hiilinielu, vaikka toisaalta saamme lukea, että Suomen nielut ovat romahtaneet. Ristiriita on iso. Nasa tietysti tutki vain hiilidioksidin määrää eikä siinä huomioitu esimerkiksi monin verroin pahempaa metaania. Kuitenkin metaanin määrä ilmakehässä nousee juurikin ilmastoaktivistien vaatimilla ilmastotoimilla: soiden ennallistaminen lisää ilmankehän metaania.
Kun vihreää siirtymää ja ilmastotoimia hehkutetaan, olisikin syytä tarkastella niiden sisältöä tarkemmin. Esimerkiksi ilmastotoimeksi määritelty liikennepolttoaineiden jakeluvelvoite on jopa valtiovarainministeriön virkamiesten raportin mukaan äärimmäisen huono tapa vähentää päästöjä. Siksi ensi vuonna edessä oleva jakeluvelvoitteen kiristys olisi peruttava. Sehän on nostamassa polttoaineiden hintaa jopa 50 sentillä.
Se, että me Perussuomalaiset haluamme siirtää hiilineutraaliustavoitetta 15 vuodella ei tietenkään tarkoita, että emme haluaisi tehdä mitään päästöjen vähentämiseksi. Suomi on nyt jo vähentänyt päästöjään todella paljon 90-luvusta. Saamme myös jatkuvasti uutta puhdasta teknologiaa, joka vähentää polttoon perustumattomien tuotantomuotojen osuutta. Ydinvoimaa tarvitsemme lisää ja toivottavasti jatkossa ei ole samanlaisia vaikeuksia kuin nyt on ollut Olkiluoto 3:n kohdalla. Pienydinvoima tarvitsemme myös.
Uusi teknologia ei kuitenkaan ilmesty silmänräpäyksessä. Juuri tässä hetkessä ja seuraavan talven varalta tarvitsemme niin kotimaista turvetuotantoa kuin hakettakin. Näiden alasajo on ollut järjetöntä. Esimerkiksi turvetuotannon alasajon takia meille haettiin puutavaraa Venäjältä ja tälläkin hetkellä kotimaista ainespuuta menee polttokattiloihin. Siinä ei ole mitään järkeä. Järkeä ei ole myöskään EU-tason poliittisissa väännöissä, joissa maakaasu on määritelty vihreäksi ja ydinvoima saatiin taksonomialuokitteluun vain lehmänkauppojen kautta.
Suomi on pitkien etäisyyksien kylmä maa, jossa auto on välttämättömyys niin yksityishenkilöille kuin teollisuudellemmekin. Ruuvia ei voi kiristää loputtomasti. Asumisen ja liikkumisen hintaa ei voida enää nostaa. Ilmastotoimet maksavat ja toimentulon kanssa tuskailevilla kansalaisilla ei ole mitään ylimääräistä. Ylikireä ilmastopolitiikka vaikuttaa myös teollisuutemme kilpailukykyyn. Jos toimintaympäristö muuttuu liian haastavaksi, tarkoittaa se tehtaiden sulkemista ja työpaikkojen menetyksiä ja se heikentää yhä useampien ostovoimaa. Yritykset ja metsäteollisuus ovat hyvinvointivaltion selkäranka. Tutkimuksen mukaan Suomen ilmastopolitiikalla on jopa pitkällä aikavälillä kokonaistyöllisyyttä heikentävä vaikutus.
Fossiilittoman liikenteen tiekartan mukaan Suomen liikenteessä pitäisi olla vuonna 2030, siis seitsemän vuoden päästä, 700 000 sähköautoa, joista suurin osa täyssähköautoja. Suomessa on Euroopan vanhimpia autokantoja, jota kyllä pitää uudistaa, mutta sähköauto ei voi olla ainoa ratkaisu ja harvalla on edes sähköautotukien jälkeen varaa sellaiseen. Sähköautojen akkumateriaalia louhitaan myös hyvin epäeettisissä oloissa. EU:ssa kaavailut polttomoottorikiellot ovat järjettömiä. Ei ole järkevää sulkea yhtä teknologiaa pois varsinkin nyt, kun synteettiset polttoaineet etenevät.
Kireällä ilmastopolitiikalla on ikävänä vaikutuksensa hiilivuoto. Globaalisti ei ole mitään hyötyä, jos Suomi tai Eurooppa kyllä siirtyy puhtaampaan tuotantoon, mutta tosiasiassa tuotantoa vain siirtyy enemmän saastuttaviin maihin. Tästä hiilivuodosta ei ole vielä riittävästi tutkimusta, mutta ETLA:n raportti viime vuonna nosti hyvin esiin sen ongelmallisuuden. Siinä havaittiin, että Euroopan tuonnin hiili-intensiteetti on kasvanut. Tuotannon siirtämisen sijaan nyt pitäisi siirtyä toimiin, joilla Suomi ja Eurooppa vievät entistä enemmän muualle. Siihen meillä on kykyä.
Kun päästöjä vähennetään, on niitä syytä tehdä siellä missä se on kustannustehokkainta. Matalalla roikkuvat hedelmät on syytä poimia ennen kuin kurotellaan korkeuksiin. Siksi Suomen on muutettava ilmastopolitiikkansa painopistettä ja siirrettävä hiilineutraaliustavoite vuoteen 2050. Sekään ei tule olemaan helppoa, mutta silloin olemme ainakin samalla viivalla muun Euroopan kanssa emmekä tarpeettomasti kurjista omien kansalaistemme elämää.
helmi 22, 2023
Uusi turvallisuuspoliittinen tilanne on nostanut Pori—Parkano—Haapamäki-ratayhteyden laajempaankin tietoisuuteen. Ratayhteyden kunnostamisen puolesta puhuvat niin sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen kuin teollisuudenkin tarpeetkin.
Niinisalon ja Parkanon välistä yhteyttä on tähänkin saakka käytetty sotilaskaluston kuljettamiseen ja viime kesällä tätä väliä myös kunnostettiin. Tärkeää olisi saada käyttöön yhteys Poriin, sillä Porin syväsatama toimisi hyvin puolustuskaluston vastaanottopaikkana. Koko ratayhteyden kunnostaminen aina Parikkalaan saakka avaisi kuljetuksille reittejä myös muualle Suomeen, niin itään kuin länteenkin, ja mahdollistaisi lännen satamien nykyistä laajemman käytön.
Ratayhteyksien kunnostaminen tietysti maksaa ja herää kysymyksiä siitä, miten tämä kustannetaan. PPH-yhteyden kustannuksiksi on arvioitu noin 400 miljoonaa euroa ja lisäksi sähköistys maksaisi noin 50 miljoonaa. Nämä ovat isoja summia tilanteessa, jossa väyliemme korjausvelka vain kasvaa.
Olemme Euroopan unionin nettomaksajamaa ja ratahankkeet avaavat mahdollisuuksia saada unionilta takaisin sinne lähettämiämme rahoja. Rahoitusta voi saada esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) kautta maksimissaan 50 % kustannuksista. CEF:n kautta rahoitetaan muiden yhteyksien lisäksi myös sotilaallista liikkuvuutta edistäviä hankkeita. Ratahankkeet saavat tiehankkeita helpommin rahoitusta, koska niiden voidaan katsoa edistävän vähäpäästöisempää liikennettä.
Jotta CEF-rahoitusta voisi saada, on rahoitettavan hankkeen sijaittava Euroopan laajuisella TEN—T-verkolla. PPH-rata ei tällä hetkellä siinä sijaitse, joten tarvitaankin laajaa kansallista vaikuttamista asiantilan muuttamiseksi. Näkisin, että perustelut ovat vahvoja.
Myös tuleva Nato-jäsenyys tuo mukanaan uusia rahoitusmahdollisuuksia. Naton jäsenmaksuilla ylläpidetyn investointirahaston kautta rahoitetaan puolustuksen ja turvallisuuden kannalta merkityksellisiä hankkeita.
Unohtaa ei tietysti pidä myöskään yksityistä rahaa. Puolustuksen lisäksi ratayhteys on tärkeä maamme teollisuudelle. Radan kautta saadaan vietyä materiaalia esimerkiksi Rauman sahalle sekä suunnitteilla olevalle Kaskisten kartonkitehtaalle. Myös Itä-Suomen teollisuus tarvitsee raaka-ainetta nyt, kun Venäjältä ei enää hetkeen puuta tuoda. Nykyistä kattavampi raideliikenne ratkaisisi tätäkin ongelmaa. Muistetaan, että vientiteollisuutemme nojaa maaseutumaisten alueiden luonnonvarojen varaan, jolloin koko Suomen liikenneyhteyksistä kannattaa pitää huolta.
Ratayhteyden puolesta puhuminen on ehkä etenkin Satakunnan ulkopuolella herättänyt aiemmin naurahduksia, mutta juuri nyt asian edistäminen on otollisempaa kuin koskaan aiemmin. Tulevissa hallitusneuvotteluissa asiaa pitää saada vietyä eteenpäin. Tästä hyötyy Satakunnan lisäksi koko Suomi.
tammi 23, 2023
Suomalaisten lasten ja nuorten oppimistulosten lasku on viime päivinä ollut paljon otsikoissa. Tiedämme, että peruskoulunsa päättävistä nuorista aivan liian moni omaa puutteellisen lukutaidon toisesta asteesta tai työelämästä selvitäkseen. Valitettavaa kehitystä perustellaan monesti Sipilän hallituksen aikana tehdyillä koulutusleikkauksilla, mutta tämä on vain osasyy. Tulosten lasku on osa pidempää trendiä. Lisäksi 90-luvun laman takia leikattiin, mutta tuolloin oppimistulokset eivät laskeneet. Leikkausten lisäksi syitä on siis etsittävä myös muualta, vaikka ne muut selitykset olisivatkin poliittisesti epämukavampia.
Dosentti Aino Saarinen on nostanut väitöskirjassaan harjoitetun koulutuspolitiikan ongelmia. Saarinen kyseenalaisti muun muassa itseohjautuvuutta, liiallista digitalisaatiota sekä opetuksen oppilaslähtöisyyttä. Tutkimustulokset puolsivat perinteistä, opettajan ohjauksessa tapahtuvaa opetusta. Väitöskirjan tulokset herättivät valtaisan kritiikkivyöryn, vaikka tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kansainvälisten tutkimusten kanssa.
Suomessa on ammattitaitoinen opettajakunta ja mielestäni meidän pitäisi aktiivisemmin kuunnella sieltä tullutta viestiä. Tämä viesti on pitkälti linjassa tutkimustulosten kanssa. Liiallinen digitalisaatio, itseohjautuvuus ja inkluusio nousevat esiin, kun opettajilta kysytään syitä oppimistulosten laskuun. Mielestäni nyt olisi päästettävä irti siitä ajattelusta, että inkluusio on hyvä idea, kunhan on riittävästi taloudellisia resursseja. Uskallan väittää, että sellaista resurssimäärää ei tule löytymään. Varsinkin nyt, kun opiskelijoiden väliset tasoerot vain kasvavat ja koulumaailma muuttuu haastavammaksi. Ylhäältä päin pakotettu inkluusio voi vain pahentaa ongelmia.
Koulutus on perinteisesti taannut sen, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Tällä hetkellä tämä ideaali ei toteudu. Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut, että tällainen polarisaation syveneminen vie kohti luokkayhteiskuntaa, jossa lukutaidosta tulee keskeinen eliittiä ja tavallista kansaa erottava jakolinja.
Seuraavaan hallitusohjelmaan on tehtävä kirjaukset, joilla Suomen oppimistulokset saadaan jälleen nousuun. Se tulee vaatimaan harjoitetun koulutuspolitiikan virheiden myöntämistä ja suuriakin muutoksia käytettyihin opetusmenetelmiin. Samaan aikaan pitää panostaa varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Koulutuspolitiikan kunnianpalautus on välttämätön, jotta Suomella olisi edessään valoisampi tulevaisuus. Korkeakoulupaikkojen lisääminen ja oppivelvollisuuden pidentäminen eivät ole ratkaisu, jos ensin ei saada perustaa kuntoon.
tammi 16, 2023
Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät vuoden alusta hyvinvointialueiden vastuulle vaikeassa tilanteessa. Hoitoala on murroksessa alan heikosta veto- ja pitovoimasta johtuvan osaajapulan takia. Hallituksen syksyllä läpi runnoma pakkolaki aiheutti piikin ammattioikeuksiensa poistoa hakevien hoitajien määrässä. Puhutaan sadoista hoitajista. Lisäksi tuhansia hoitajia on jo aiemmin vaihtanut alaa.
Hoitoalan kriisiä on syvennetty useilla poliittisilla valinnoilla. Esimerkiksi ideana hyvä, mutta aliresursoituna epäonnistumaan tuomittu henkilöstömitoitus on lähinnä heikentänyt palveluiden saavutettavuutta pakottaen yksityisiä hoitolaitoksia pitämään paikkoja tyhjinä, jotta lakisääteiseen mitoitukseen yllettäisiin. Toisaalta myös julkisen sektorin perushoivapaikat ovat täynnä ja potilaita on pakko viedä kuormittamaan erikoissairaanhoitoa.
Tulevaisuuskaan ei näytä ruusuiselta. Hoitoalalle hakeutuneiden määrät olivat romahtaneet jo ennen pakkolakikeskusteluja. Muistetaan vielä sekin, että tutkinnon aloittaneista kaikki eivät syystä tai toisesta suorita koulutusta loppuun. Tällaisten tapausten määrä tulee todennäköisesti kasvamaan, jos peruskoulun oppimistulokset jatkavat laskuaan ja valmiudet selviytyä toisesta asteesta entisestään heikkenevät.
Peruskoulutukseen panostamisen ohella myös koulutuspolkuja on joustavoitettava. Esimerkiksi lähihoitajasta sairaanhoitajaksi kouluttautuminen on nyt liian pitkäkestoista. Järjestökenttää emme tietysti myöskään saa unohtaa. Sen ennaltaehkäisevä merkitys tulee korostumaan.
Keskusteltaessa hoitoalan kriisistä unohdetaan usein se, että kaikesta hoivasta jopa 80 prosenttia on läheisten ja omaishoitajien tekemää. Omaishoidossa kello tikittää, sillä myös läheiset vanhenevat jatkuvasti ja tarvitsevat lopulta itsekin hoitoa. Tämä luo valtavan paineen jo nyt ruuhkautuneeseen kotihoitoon. Muistetaan, että omaishoito säästää julkiselta sektorilta jopa yli kolme miljardia vuodessa eli vain hieman vähemmän kuin metsäsektorimme tuottaa verotuloja.
Omaishoidon kehittämisen lisäksi ensisijainen ja nopein ratkaisu hoitoalan kriisiin on saada alaa vaihtaneet hoitajat takaisin. Käytännössä ainoa ratkaisu on saada alan arvostus kohdilleen, mikä tarkoittaa, että palkan on aidosti vastattava tehtyä työtä. Nyt työmäärä ja siitä saatu palkka eivät ole tasapainossa. Jos asiaa ei korjata, poistuu alalta jatkuvasti enemmän väkeä ja entistä pienemmän hoitajamäärän pitää selviytyä entistä suuremmasta työmäärästä. Ratkaisulla on kiire, sillä väestön ikääntyessä paine kasvaa jatkuvasti.
Palkoista neuvotteleminen on työmarkkinaosapuolten tehtävä, mutta valtion pitää huolehtia rahoituspohjasta ja sen kestävyydestä. Tässä on pahasti epäonnistuttu. Verotuloja valtiolle saadaan, kun varmistamme yritysten toimintaedellytykset. Vain hyvinvoivan yrityskentän kautta turvaamme niin julkisen talouden kuin viime kädessä hoitoalankin kestävyyden.
