Uusi turvallisuuspoliittinen tilanne on nostanut Pori—Parkano—Haapamäki-ratayhteyden laajempaankin tietoisuuteen. Ratayhteyden kunnostamisen puolesta puhuvat niin sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen kuin teollisuudenkin tarpeetkin.
Niinisalon ja Parkanon välistä yhteyttä on tähänkin saakka käytetty sotilaskaluston kuljettamiseen ja viime kesällä tätä väliä myös kunnostettiin. Tärkeää olisi saada käyttöön yhteys Poriin, sillä Porin syväsatama toimisi hyvin puolustuskaluston vastaanottopaikkana. Koko ratayhteyden kunnostaminen aina Parikkalaan saakka avaisi kuljetuksille reittejä myös muualle Suomeen, niin itään kuin länteenkin, ja mahdollistaisi lännen satamien nykyistä laajemman käytön.
Ratayhteyksien kunnostaminen tietysti maksaa ja herää kysymyksiä siitä, miten tämä kustannetaan. PPH-yhteyden kustannuksiksi on arvioitu noin 400 miljoonaa euroa ja lisäksi sähköistys maksaisi noin 50 miljoonaa. Nämä ovat isoja summia tilanteessa, jossa väyliemme korjausvelka vain kasvaa.
Olemme Euroopan unionin nettomaksajamaa ja ratahankkeet avaavat mahdollisuuksia saada unionilta takaisin sinne lähettämiämme rahoja. Rahoitusta voi saada esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) kautta maksimissaan 50 % kustannuksista. CEF:n kautta rahoitetaan muiden yhteyksien lisäksi myös sotilaallista liikkuvuutta edistäviä hankkeita. Ratahankkeet saavat tiehankkeita helpommin rahoitusta, koska niiden voidaan katsoa edistävän vähäpäästöisempää liikennettä.
Jotta CEF-rahoitusta voisi saada, on rahoitettavan hankkeen sijaittava Euroopan laajuisella TEN—T-verkolla. PPH-rata ei tällä hetkellä siinä sijaitse, joten tarvitaankin laajaa kansallista vaikuttamista asiantilan muuttamiseksi. Näkisin, että perustelut ovat vahvoja.
Myös tuleva Nato-jäsenyys tuo mukanaan uusia rahoitusmahdollisuuksia. Naton jäsenmaksuilla ylläpidetyn investointirahaston kautta rahoitetaan puolustuksen ja turvallisuuden kannalta merkityksellisiä hankkeita.
Unohtaa ei tietysti pidä myöskään yksityistä rahaa. Puolustuksen lisäksi ratayhteys on tärkeä maamme teollisuudelle. Radan kautta saadaan vietyä materiaalia esimerkiksi Rauman sahalle sekä suunnitteilla olevalle Kaskisten kartonkitehtaalle. Myös Itä-Suomen teollisuus tarvitsee raaka-ainetta nyt, kun Venäjältä ei enää hetkeen puuta tuoda. Nykyistä kattavampi raideliikenne ratkaisisi tätäkin ongelmaa. Muistetaan, että vientiteollisuutemme nojaa maaseutumaisten alueiden luonnonvarojen varaan, jolloin koko Suomen liikenneyhteyksistä kannattaa pitää huolta.
Ratayhteyden puolesta puhuminen on ehkä etenkin Satakunnan ulkopuolella herättänyt aiemmin naurahduksia, mutta juuri nyt asian edistäminen on otollisempaa kuin koskaan aiemmin. Tulevissa hallitusneuvotteluissa asiaa pitää saada vietyä eteenpäin. Tästä hyötyy Satakunnan lisäksi koko Suomi.