loka 5, 2023
Kulunut kesä ja syksy on ollut haastava aikaa kotimaiselle maataloudelle. Eräs alan yrittäjä kertoi tämän olleen 30 vuoteen huonoin vuosi: puolet viljasta on edelleen maassa ja talviporkkanasta kaikki on nostamatta. Maatalousyrittäjien tilanne on aivan liikaa itsestä riippumattomien seikkojen ja jopa tuurin armoilla. Tämä on iso riski, sillä maatalous on huoltovarmuuden selkäranka ja siten myös turvallisuuspoliittinen kysymys.
Hallitus vastaa maatalouden kriisiin vuoden toisessa lisätalousarviossa. Esimerkiksi maaseutuelinkeinotoiminnan korkotukeen määrättiin 20 miljoonaa, ja nuorille viljelijöille suunnattuun kriisitukeen seitsemän miljoonaa. Tämä on tärkeää, sillä maatalousyrittäjien keski-ikä on korkea ja maatalouden jatkuvuuden kannalta nuoria pitää saada alalle ja pysymään alalla.
Maatalous ei voi loputtomasti kulkea kriisistä kriisiin, vaan tarvitaan varmuutta tulevasta. Hallitusohjelmaan onkin selkeästi kirjattuna, että suomalaisen ruuantuotannon kannattavuus on edellytys sen jatkuvuudelle. Ohjelmaan on myös kirjattuna, että hallituskaudella ei tehdä sellaisia kansallisia päätöksiä, jotka lisäävät maatalouden kustannuksia. Nämä ovat tärkeitä maatalouspolitiikkaa ohjaavia linjoja.
Yksi keino parantaa maatalouden asemaa on kehittää elintarvikeviennin mahdollisuuksia. Vientipotentiaalia kyllä on, koska suomalainen ruoka on vastuullisesti tuotettua ja aidosti antibioottivapaata. Valitettavasti vielä nämä vahvuudet eivät ole riittävästi lisänneet elintarvikevientiä. Lisätalousarviossa myönnettiin kolme miljoonaa suomalaisen puhtaan ruuan potentiaalia hyödyntävään kasvuohjelmaan. Ohjelman tarkoituksena on parantaa ruokaketjun kestävyyttä, kannattavuutta ja kilpailukykyä.
Vaikka maatalouteen panostuksia tuleekin, on myös tälle sektorille suunnattu julkisen talouden tasapainottamisen vuoksi säästöjä. Lähtökohtaisesti säästöt kohdistetaan muualle kuin ruokaa tuottavaan maatalouteen. Tämä hallitus on ymmärtänyt edellistä paremmin turvemaiden merkityksen maataloudelle ja yhteiskunnalle. Turvepeltoja voi jatkossakin käyttää huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi.
Vaikka talouspolitiikan saralla ei löydy yhteistä näkemystä edes tilannekuvasta, uskon maatalouspolitiikan suhteen löytyvän laajempaakin yhteisymmärrystä yli puoluerajojen. Tämä on tärkeää, sillä isoissa huoltovarmuutta koskevissa kysymyksissä aikaa ei pidä hukata riitelyyn. Akuuttiin kriisiin kohdistetut tuet ovat välttämättömiä, mutta eivät riittäviä. Nykykehityksellä maatilojen määrä puolittuu vuoteen 2035 mennessä. Tämä kehitys on pakko saada käännettyä.
Julkaistu Satakunnan Kansassa 30.9.2023
syys 25, 2023
Kuluneen kesän aikana melkein viikoittain on saanut lukea uutisista susien hyökkäyksistä kotieläinten kimppuun. Edes ennakkovarautumiset eivät estä, vaan hyökkäyksiä tapahtuu sähkö- ja petoaidoista huolimatta. Suden suuhun joutuu myös jalostuksessa tärkeitä rotulampaita ja -koiria.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan susia olisi 291–331 ja laumojen määrä olisi 40–46. Vain muutama vuosi sitten elinvoimaisen kannan tavoite oli 25 laumaa! Luken arvioita on pidettävä miniminä, sillä se perustuu DNA-näytteisiin ja kaikkea ei tietysti rekisteröidä. Selvää on, että susien määrä on kasvussa ja samalla niiden ihmisarkuus on laskussa.
Susien kannanhoidollista metsästystä on viimeksi tehty vuonna 2016. Tuon jälkeen metsästys on kaatunut valituksiin ja korkeimman hallinto-oikeuden linjauksiin. Vahinkoperusteisia poikkeuslupiakaan ei ole saatu riittävästi. Vuonna 2022 näitä lupia annettiin 12 ja vain kaksi sutta saatiin lopulta kaadettua.
Hallitusohjelmassa on hyvät kirjaukset kannanhoidollisen metsästyksen edistämisestä. Kirjausten vieminen täytäntöön vaatii poliittista tahtoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että virkakunta ei ole edistämässä susiongelman ratkaisua. Virkakunta perustaa käsityksensä susitilanteesta asiantuntijaryhmän raporttiin.
Raportissa Suomessa nähdään olevan kaksi geneettisesti erilaista susipopulaatiota: läntinen ja itäinen. Tämä hankaloittaa suotuisan suojelutason määrittämistä. Tähän kahden populaation malliin ei pidä lukkiutua. Länsi-Suomen susikanta on nousussa ja alueen ravintovarat houkuttelevat tänne jatkuvasti lisää susia. Ei idän ja lännen välillä ole mitään rajaa, joka estäisi petoeläimiä liikkumasta. Sudet voivat helposti kulkea jopa 1000 kilometriä. Geneettisen näkökulman sijaan kannanhoidollista metsästystä pitää harjoittaa ottaen huomioon sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus. Se on ainoa kestävä tapa, jolla susivahinkoja saadaan minimoitua ja suden luontainen ihmisarkuus palautettua.
Jätin viime viikolla maa- ja metsätalousministerille kirjallisen kysymyksen liittyen susien kannanhoidolliseen metsästykseen. Tällä hallituksella on edellytykset saada suunnanmuutos Suomen susipolitiikkaan. Uskon, että tukea tulee myös oppositiosta.
Julkaistu Lauttakylä-lehdessä 20.9.2023
syys 15, 2023
Eduskunnan syyskausi on viimein alkanut kohujen täyttämän kesän jälkeen. Viime viikolla käytiin tarpeellinen ja tärkeä keskustelu rasismista sekä syrjimättömyyden edistämisestä. Kesän aikana Perussuomalaisista, hallituksesta ja koko Suomesta on maalattu sellaista kuvaa, joka ei aivan pidä paikkaansa. Suomi ei tutkimusten mukaan ole maailman rasistisimpia maita, vaan meillä esimerkiksi maahanmuuttajat ovat onnellisempia kuin suuressa osassa muuta maailmaa.
Suomen lainsäädäntö tarjoaa varsin hyvät työkalut yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseen. Lisäksi kaikki puolueet ja merkittävät poliittiset toimijat hyväksyvät perustuslakimme kirjaukset siitä, ettei ketään saa asettaa ilman hyväksyttävää syytä sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella eriarvoiseen asemaan. Hallitusohjelmassa ei ole mitään tämän kirjauksen kanssa ristiriidassa olevaa.
On tietysti selvää, että poliitikkojen on syytä miettiä kielenkäyttöään. Arvokas ja kunnioittava käyttäytyminen ei tarkoita mielipiteenvapauden rajoittamista. Mielipiteenvapaudesta onkin pidettävä tiukasti kiinni. Se on kansalaisoikeus, jonka rajoja toisinaan väistämättä koetellaankin. En usko, että ketään kansanedustajaa on kuitenkaan valittu eduskuntaan kilpailemaan siitä, kuka puhuu tai käyttäytyy ilkeämielisimmin ja osaa parhaiten laittaa toiselle jauhot suuhun, vaan meidät on äänestetty tekemään työtä Suomen tulevaisuuden puolesta.
Hallitus sai perjantain äänestyksessä eduskunnan luottamuksen. Toivon, että tämä asettaa kesän kohuille jonkinlaisen pisteen, vaikka keskustelut eivät varmasti siihen lopu. Voimme tietysti jatkaa toistemme menneiden sanomisten ja tekemisten tonkimista, mutta on hyvä tiedostaa sen olevan loputon suo, jonka tarpomiselle ei tule loppua. Kaiken sen ajan ja energian voisimme käyttää edistääksemme niitä asioita, joita äänestäjämme meiltä odottavat. Vaalikentillä oltiin huolissaan turvallisuudesta, työpaikoista ja toimeentulosta, sote-palveluista sekä koulutuksesta. Niistä huolehtiminen edellyttää kroonisesti epätasapainossa olevan julkisen talouden kuntoon laittamista. Vain hyvinvoivalla julkisella taloudella voimme ylläpitää hyvinvointivaltiomme perustehtäviä. Niistä huolehtimiseen tarvitaan yhteistyötä yli puoluerajojen.
Julkaistu Satakunnan Viikossa 13.9.2023
maalis 30, 2023
Hoitajapula on ollut nykyisen ja se on myös seuraavan hallituksen suuri murhe. Hoitajia kyllä maassa on, mutta heitä hakeutuu toisiin tehtäviin, jolloin alalle jääneiden työmäärä vain kasvaa ja tästä syntyy itseään ruokkiva kierre. Tällä hetkellä hoitajien työmäärä ja palkkaus eivät ole tasapainossa. Työmäärää pitää saada inhimillisemmäksi tai palkan on joustettava ylöspäin. Tällä hetkellä joustamaan joutuvat hoitajat itse.
Tarvitsemme strategian, jolla alaa vaihtaneet tai ulkomaille töihin lähteneet hoitajat saadaan takaisin töihin Suomeen. Joidenkin pitkään alalta poissa olleiden kohdalla varmasti tarvitaan täydennyskoulutusta. Tämä on nopein ja kestävin ratkaisu, jolla hoitajapulaa voidaan ratkoa.
Lisäksi nyt pitää valjastaa kaikki toimijat purkamaan hoitojonoja. Yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvauksen poisto oli tässä tilanteessa virhe. Myös kolmannen sektorin toimijoilta voidaan saada apua. Tämä eri toimijoiden paletti täytyy on mahdollista saada paremmin toimimaan ja päällekkäisyyksiä voidaan purkaa. Seuraavan hallituksen on korjattava hyvinvointialueuudistus ja se ei saa tarkoittaa pelkkiä toistuvia lisätalousarvioita.
Myös omaishoitajilla on tärkeä rooli hoitajien työmäärän vähentämisessä. Läheiset tekevät tällä hetkellä 80 prosenttia hoivasta. Jos heidän jaksamisestaan ei pidetä huolta, aiheuttaa se valtavan paineen kotihoidolle ja perushoidolle.
Ratkaisuksi hoitajapulaan on esitetty hoitajien rekrytoimista ulkomailta, mutta tämä on juuri sellainen yksinkertainen ratkaisu monimutkaiseen ongelmaan, josta meitä Perussuomalaisia suotta aina syytetään. Hoitoalalla kielitaidon pitää jo potilasturvallisuudenkin takia olla kunnossa. Tiimityössä riittämätön kielitaito vain lisää suomen kieltä osaavien työmäärää. Hoitoalan työntekijäjärjestötkin ovat antaneet aiheesta kriittisiä lausuntoja, vaikka nyt vaalien alla niistä irtisanoutuvatkin. Kuunnellaan näitä järjestöjä vaalien välillä.
Pitkällä tähtäimellä meidän pitää saada alalle lisää osaavaa uutta työvoimaa. Hoitoalan koulutuksiin hakeutuneiden määrät ovat laskussa ja erityisen suuren iskun vetovoimalle teki Marinin hallituksen viime syksyllä läpi runnoma pakkolaki. Muistetaan sekin, että tutkinnon aloittaneista moni keskeyttää koulutuksen syystä tai toisesta. Peruskoulupohja on laitettava kuntoon. Myös siirtymää lähihoitajasta sairaanhoitajaksi voidaan nopeuttaa.
Hoitoalan kriisiin ei ole yhtä selkeää ratkaisua, vaan asiaa pitää lähestyä monelta suunnalta. Oleellista on olla tekemättä tilannetta pahentavia valintoja, joita tällä kaudella on nähty aivan liikaa.
maalis 29, 2023
Euroopan unioni etenee jatkuvasti suuntaan, jossa päätäntä- ja budjettivaltaa siirretään kansalliselta tasolta Brysseliin. Tällä kaudella hyväksytty elpymisväline oli yksi tällainen suuri harppaus kohti niin sanottua liittovaltiota. Elpymisvälineeseen sisältyy sekä avustus- että lainamuotoista tukea, jota perusteltiin koronaviruksen aiheuttamilla kustannuksilla. Todellisuudessa maksatusperusteet liittyivät hyvin vähän koronaviruksen aiheuttamiin kustannuksiin. Raha liikkuu pääsääntöisesti Pohjois-Euroopasta Etelä-Eurooppaanja Länsi-Euroopasta Itä-Eurooppaan. Suomi maksaa elpymisvälineen avustuksista 7,2 miljardia, mutta kustannukset nousevat vielä korkojen vuoksi.
Elpymisvälineen täysistuntokäsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi myös kriittiset lausumat, joiden mukaan tämä paketti jää kertaluontoiseksi ja Suomi ei edistä kehitystä, jossa unionia kehitetään epäsymmetrisen tulonjakounionin suuntaan. Lausumat eivät sido juridisesti, mutta ne ohjaavat poliittisesti.
Vaalikeskustelujen alla kaikki puolueet ovat sanoneet, että näistä lausumista pidetään kiinni. Yhteisvelka torjutaan Kokoomuksesta Sosialidemokraatteihin. Kuitenkin on selvää, että nämä puolueet eivät tosipaikan tullen kykene vastustamaan eurooppalaisilta viiteryhmiltään tulevaa painetta. Vain ja ainoastaan Perussuomalaisten selkeällä vaalivoitolla voidaan varmistaa, että eduskunnan kriittisistä lausumista pidetään kiinni ja suomalaisille kallis ja vahingollinen kehitys saadaan estettyä.
Tukipaketit eivät ole loppumassa elpymisvälineeseen eivätkä ne alkaneet siitä. Euroalue on kroonisesti epätasapainossa, koska euro on poliittinen valuutta vailla taloudellista vakaata pohjaa. Erilaiset elpymisvälineet ja yhteisvelkarahastot vain syventävät tätä kroonista kriisiä. Ne eivät kannusta holtitonta talouspolitiikkaa harjoittaneita valtioita pistämään talouttaan kuntoon, vaan syventävät ainoastaan moraalikatoa.
Joku voi sanoa, että tukipaketteja ja yhteisvelkaa pitää kannattaa, koska tarvitsemme vahvan unionin Venäjän uhkaa vastaan. Tähän voi vastata, että tukipaketit eivät tee unionista vahvaa vaan horjuvan. Kaikista parasta Euroopan unionille on, että se alkaa jälleen noudattaa perussopimuksiaan ja muuttuu talousalueeksi, jossa kukin valtio vastaa omista veloistaan. Suomessa vain Perussuomalaiset ovat valmiita ajamaan tällaista Suomelle ja koko Euroopalle parasta politiikkaa.
Jos haluat EU-politiikkaan suunnanmuutoksen, äänestä vaalipäivänä Perussuomalaisia!
maalis 21, 2023
Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämä tavoite on myös kirjattu viime vuonna hyväksyttyyn ilmastolakiin. Suomen hiilineutraaliustavoite on kunnianhimoisempi kuin missään muualla. Naapurimaamme Ruotsi tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2045 ja Euroopan unionissa on sitouduttu vuoteen 2050. Suurin saastuttaja Kiina tavoittelee vuotta 2060.
Hiilineutraaliustavoitteet ovat poliittisia ja poliittista on myös se, mitä lasketaan hiilinieluksi. Nasan tutkimuksen mukaan Suomi on hiilinielu, vaikka toisaalta saamme lukea, että Suomen nielut ovat romahtaneet. Ristiriita on iso. Nasa tietysti tutki vain hiilidioksidin määrää eikä siinä huomioitu esimerkiksi monin verroin pahempaa metaania. Kuitenkin metaanin määrä ilmakehässä nousee juurikin ilmastoaktivistien vaatimilla ilmastotoimilla: soiden ennallistaminen lisää ilmankehän metaania.
Kun vihreää siirtymää ja ilmastotoimia hehkutetaan, olisikin syytä tarkastella niiden sisältöä tarkemmin. Esimerkiksi ilmastotoimeksi määritelty liikennepolttoaineiden jakeluvelvoite on jopa valtiovarainministeriön virkamiesten raportin mukaan äärimmäisen huono tapa vähentää päästöjä. Siksi ensi vuonna edessä oleva jakeluvelvoitteen kiristys olisi peruttava. Sehän on nostamassa polttoaineiden hintaa jopa 50 sentillä.
Se, että me Perussuomalaiset haluamme siirtää hiilineutraaliustavoitetta 15 vuodella ei tietenkään tarkoita, että emme haluaisi tehdä mitään päästöjen vähentämiseksi. Suomi on nyt jo vähentänyt päästöjään todella paljon 90-luvusta. Saamme myös jatkuvasti uutta puhdasta teknologiaa, joka vähentää polttoon perustumattomien tuotantomuotojen osuutta. Ydinvoimaa tarvitsemme lisää ja toivottavasti jatkossa ei ole samanlaisia vaikeuksia kuin nyt on ollut Olkiluoto 3:n kohdalla. Pienydinvoima tarvitsemme myös.
Uusi teknologia ei kuitenkaan ilmesty silmänräpäyksessä. Juuri tässä hetkessä ja seuraavan talven varalta tarvitsemme niin kotimaista turvetuotantoa kuin hakettakin. Näiden alasajo on ollut järjetöntä. Esimerkiksi turvetuotannon alasajon takia meille haettiin puutavaraa Venäjältä ja tälläkin hetkellä kotimaista ainespuuta menee polttokattiloihin. Siinä ei ole mitään järkeä. Järkeä ei ole myöskään EU-tason poliittisissa väännöissä, joissa maakaasu on määritelty vihreäksi ja ydinvoima saatiin taksonomialuokitteluun vain lehmänkauppojen kautta.
Suomi on pitkien etäisyyksien kylmä maa, jossa auto on välttämättömyys niin yksityishenkilöille kuin teollisuudellemmekin. Ruuvia ei voi kiristää loputtomasti. Asumisen ja liikkumisen hintaa ei voida enää nostaa. Ilmastotoimet maksavat ja toimentulon kanssa tuskailevilla kansalaisilla ei ole mitään ylimääräistä. Ylikireä ilmastopolitiikka vaikuttaa myös teollisuutemme kilpailukykyyn. Jos toimintaympäristö muuttuu liian haastavaksi, tarkoittaa se tehtaiden sulkemista ja työpaikkojen menetyksiä ja se heikentää yhä useampien ostovoimaa. Yritykset ja metsäteollisuus ovat hyvinvointivaltion selkäranka. Tutkimuksen mukaan Suomen ilmastopolitiikalla on jopa pitkällä aikavälillä kokonaistyöllisyyttä heikentävä vaikutus.
Fossiilittoman liikenteen tiekartan mukaan Suomen liikenteessä pitäisi olla vuonna 2030, siis seitsemän vuoden päästä, 700 000 sähköautoa, joista suurin osa täyssähköautoja. Suomessa on Euroopan vanhimpia autokantoja, jota kyllä pitää uudistaa, mutta sähköauto ei voi olla ainoa ratkaisu ja harvalla on edes sähköautotukien jälkeen varaa sellaiseen. Sähköautojen akkumateriaalia louhitaan myös hyvin epäeettisissä oloissa. EU:ssa kaavailut polttomoottorikiellot ovat järjettömiä. Ei ole järkevää sulkea yhtä teknologiaa pois varsinkin nyt, kun synteettiset polttoaineet etenevät.
Kireällä ilmastopolitiikalla on ikävänä vaikutuksensa hiilivuoto. Globaalisti ei ole mitään hyötyä, jos Suomi tai Eurooppa kyllä siirtyy puhtaampaan tuotantoon, mutta tosiasiassa tuotantoa vain siirtyy enemmän saastuttaviin maihin. Tästä hiilivuodosta ei ole vielä riittävästi tutkimusta, mutta ETLA:n raportti viime vuonna nosti hyvin esiin sen ongelmallisuuden. Siinä havaittiin, että Euroopan tuonnin hiili-intensiteetti on kasvanut. Tuotannon siirtämisen sijaan nyt pitäisi siirtyä toimiin, joilla Suomi ja Eurooppa vievät entistä enemmän muualle. Siihen meillä on kykyä.
Kun päästöjä vähennetään, on niitä syytä tehdä siellä missä se on kustannustehokkainta. Matalalla roikkuvat hedelmät on syytä poimia ennen kuin kurotellaan korkeuksiin. Siksi Suomen on muutettava ilmastopolitiikkansa painopistettä ja siirrettävä hiilineutraaliustavoite vuoteen 2050. Sekään ei tule olemaan helppoa, mutta silloin olemme ainakin samalla viivalla muun Euroopan kanssa emmekä tarpeettomasti kurjista omien kansalaistemme elämää.
helmi 22, 2023
Uusi turvallisuuspoliittinen tilanne on nostanut Pori—Parkano—Haapamäki-ratayhteyden laajempaankin tietoisuuteen. Ratayhteyden kunnostamisen puolesta puhuvat niin sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen kuin teollisuudenkin tarpeetkin.
Niinisalon ja Parkanon välistä yhteyttä on tähänkin saakka käytetty sotilaskaluston kuljettamiseen ja viime kesällä tätä väliä myös kunnostettiin. Tärkeää olisi saada käyttöön yhteys Poriin, sillä Porin syväsatama toimisi hyvin puolustuskaluston vastaanottopaikkana. Koko ratayhteyden kunnostaminen aina Parikkalaan saakka avaisi kuljetuksille reittejä myös muualle Suomeen, niin itään kuin länteenkin, ja mahdollistaisi lännen satamien nykyistä laajemman käytön.
Ratayhteyksien kunnostaminen tietysti maksaa ja herää kysymyksiä siitä, miten tämä kustannetaan. PPH-yhteyden kustannuksiksi on arvioitu noin 400 miljoonaa euroa ja lisäksi sähköistys maksaisi noin 50 miljoonaa. Nämä ovat isoja summia tilanteessa, jossa väyliemme korjausvelka vain kasvaa.
Olemme Euroopan unionin nettomaksajamaa ja ratahankkeet avaavat mahdollisuuksia saada unionilta takaisin sinne lähettämiämme rahoja. Rahoitusta voi saada esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) kautta maksimissaan 50 % kustannuksista. CEF:n kautta rahoitetaan muiden yhteyksien lisäksi myös sotilaallista liikkuvuutta edistäviä hankkeita. Ratahankkeet saavat tiehankkeita helpommin rahoitusta, koska niiden voidaan katsoa edistävän vähäpäästöisempää liikennettä.
Jotta CEF-rahoitusta voisi saada, on rahoitettavan hankkeen sijaittava Euroopan laajuisella TEN—T-verkolla. PPH-rata ei tällä hetkellä siinä sijaitse, joten tarvitaankin laajaa kansallista vaikuttamista asiantilan muuttamiseksi. Näkisin, että perustelut ovat vahvoja.
Myös tuleva Nato-jäsenyys tuo mukanaan uusia rahoitusmahdollisuuksia. Naton jäsenmaksuilla ylläpidetyn investointirahaston kautta rahoitetaan puolustuksen ja turvallisuuden kannalta merkityksellisiä hankkeita.
Unohtaa ei tietysti pidä myöskään yksityistä rahaa. Puolustuksen lisäksi ratayhteys on tärkeä maamme teollisuudelle. Radan kautta saadaan vietyä materiaalia esimerkiksi Rauman sahalle sekä suunnitteilla olevalle Kaskisten kartonkitehtaalle. Myös Itä-Suomen teollisuus tarvitsee raaka-ainetta nyt, kun Venäjältä ei enää hetkeen puuta tuoda. Nykyistä kattavampi raideliikenne ratkaisisi tätäkin ongelmaa. Muistetaan, että vientiteollisuutemme nojaa maaseutumaisten alueiden luonnonvarojen varaan, jolloin koko Suomen liikenneyhteyksistä kannattaa pitää huolta.
Ratayhteyden puolesta puhuminen on ehkä etenkin Satakunnan ulkopuolella herättänyt aiemmin naurahduksia, mutta juuri nyt asian edistäminen on otollisempaa kuin koskaan aiemmin. Tulevissa hallitusneuvotteluissa asiaa pitää saada vietyä eteenpäin. Tästä hyötyy Satakunnan lisäksi koko Suomi.
tammi 23, 2023
Suomalaisten lasten ja nuorten oppimistulosten lasku on viime päivinä ollut paljon otsikoissa. Tiedämme, että peruskoulunsa päättävistä nuorista aivan liian moni omaa puutteellisen lukutaidon toisesta asteesta tai työelämästä selvitäkseen. Valitettavaa kehitystä perustellaan monesti Sipilän hallituksen aikana tehdyillä koulutusleikkauksilla, mutta tämä on vain osasyy. Tulosten lasku on osa pidempää trendiä. Lisäksi 90-luvun laman takia leikattiin, mutta tuolloin oppimistulokset eivät laskeneet. Leikkausten lisäksi syitä on siis etsittävä myös muualta, vaikka ne muut selitykset olisivatkin poliittisesti epämukavampia.
Dosentti Aino Saarinen on nostanut väitöskirjassaan harjoitetun koulutuspolitiikan ongelmia. Saarinen kyseenalaisti muun muassa itseohjautuvuutta, liiallista digitalisaatiota sekä opetuksen oppilaslähtöisyyttä. Tutkimustulokset puolsivat perinteistä, opettajan ohjauksessa tapahtuvaa opetusta. Väitöskirjan tulokset herättivät valtaisan kritiikkivyöryn, vaikka tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kansainvälisten tutkimusten kanssa.
Suomessa on ammattitaitoinen opettajakunta ja mielestäni meidän pitäisi aktiivisemmin kuunnella sieltä tullutta viestiä. Tämä viesti on pitkälti linjassa tutkimustulosten kanssa. Liiallinen digitalisaatio, itseohjautuvuus ja inkluusio nousevat esiin, kun opettajilta kysytään syitä oppimistulosten laskuun. Mielestäni nyt olisi päästettävä irti siitä ajattelusta, että inkluusio on hyvä idea, kunhan on riittävästi taloudellisia resursseja. Uskallan väittää, että sellaista resurssimäärää ei tule löytymään. Varsinkin nyt, kun opiskelijoiden väliset tasoerot vain kasvavat ja koulumaailma muuttuu haastavammaksi. Ylhäältä päin pakotettu inkluusio voi vain pahentaa ongelmia.
Koulutus on perinteisesti taannut sen, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Tällä hetkellä tämä ideaali ei toteudu. Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut, että tällainen polarisaation syveneminen vie kohti luokkayhteiskuntaa, jossa lukutaidosta tulee keskeinen eliittiä ja tavallista kansaa erottava jakolinja.
Seuraavaan hallitusohjelmaan on tehtävä kirjaukset, joilla Suomen oppimistulokset saadaan jälleen nousuun. Se tulee vaatimaan harjoitetun koulutuspolitiikan virheiden myöntämistä ja suuriakin muutoksia käytettyihin opetusmenetelmiin. Samaan aikaan pitää panostaa varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Koulutuspolitiikan kunnianpalautus on välttämätön, jotta Suomella olisi edessään valoisampi tulevaisuus. Korkeakoulupaikkojen lisääminen ja oppivelvollisuuden pidentäminen eivät ole ratkaisu, jos ensin ei saada perustaa kuntoon.
tammi 16, 2023
Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät vuoden alusta hyvinvointialueiden vastuulle vaikeassa tilanteessa. Hoitoala on murroksessa alan heikosta veto- ja pitovoimasta johtuvan osaajapulan takia. Hallituksen syksyllä läpi runnoma pakkolaki aiheutti piikin ammattioikeuksiensa poistoa hakevien hoitajien määrässä. Puhutaan sadoista hoitajista. Lisäksi tuhansia hoitajia on jo aiemmin vaihtanut alaa.
Hoitoalan kriisiä on syvennetty useilla poliittisilla valinnoilla. Esimerkiksi ideana hyvä, mutta aliresursoituna epäonnistumaan tuomittu henkilöstömitoitus on lähinnä heikentänyt palveluiden saavutettavuutta pakottaen yksityisiä hoitolaitoksia pitämään paikkoja tyhjinä, jotta lakisääteiseen mitoitukseen yllettäisiin. Toisaalta myös julkisen sektorin perushoivapaikat ovat täynnä ja potilaita on pakko viedä kuormittamaan erikoissairaanhoitoa.
Tulevaisuuskaan ei näytä ruusuiselta. Hoitoalalle hakeutuneiden määrät olivat romahtaneet jo ennen pakkolakikeskusteluja. Muistetaan vielä sekin, että tutkinnon aloittaneista kaikki eivät syystä tai toisesta suorita koulutusta loppuun. Tällaisten tapausten määrä tulee todennäköisesti kasvamaan, jos peruskoulun oppimistulokset jatkavat laskuaan ja valmiudet selviytyä toisesta asteesta entisestään heikkenevät.
Peruskoulutukseen panostamisen ohella myös koulutuspolkuja on joustavoitettava. Esimerkiksi lähihoitajasta sairaanhoitajaksi kouluttautuminen on nyt liian pitkäkestoista. Järjestökenttää emme tietysti myöskään saa unohtaa. Sen ennaltaehkäisevä merkitys tulee korostumaan.
Keskusteltaessa hoitoalan kriisistä unohdetaan usein se, että kaikesta hoivasta jopa 80 prosenttia on läheisten ja omaishoitajien tekemää. Omaishoidossa kello tikittää, sillä myös läheiset vanhenevat jatkuvasti ja tarvitsevat lopulta itsekin hoitoa. Tämä luo valtavan paineen jo nyt ruuhkautuneeseen kotihoitoon. Muistetaan, että omaishoito säästää julkiselta sektorilta jopa yli kolme miljardia vuodessa eli vain hieman vähemmän kuin metsäsektorimme tuottaa verotuloja.
Omaishoidon kehittämisen lisäksi ensisijainen ja nopein ratkaisu hoitoalan kriisiin on saada alaa vaihtaneet hoitajat takaisin. Käytännössä ainoa ratkaisu on saada alan arvostus kohdilleen, mikä tarkoittaa, että palkan on aidosti vastattava tehtyä työtä. Nyt työmäärä ja siitä saatu palkka eivät ole tasapainossa. Jos asiaa ei korjata, poistuu alalta jatkuvasti enemmän väkeä ja entistä pienemmän hoitajamäärän pitää selviytyä entistä suuremmasta työmäärästä. Ratkaisulla on kiire, sillä väestön ikääntyessä paine kasvaa jatkuvasti.
Palkoista neuvotteleminen on työmarkkinaosapuolten tehtävä, mutta valtion pitää huolehtia rahoituspohjasta ja sen kestävyydestä. Tässä on pahasti epäonnistuttu. Verotuloja valtiolle saadaan, kun varmistamme yritysten toimintaedellytykset. Vain hyvinvoivan yrityskentän kautta turvaamme niin julkisen talouden kuin viime kädessä hoitoalankin kestävyyden.
joulu 6, 2022
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Tässä Porin prikaatin ja Kankaanpään kaupungin itsenäisyyden juhlassa pitämäni puhe.
Kunnioitetut veteraanit, arvoisat sotavuodet kokeneet sukupolvet ja hyvä juhlaväki! On suuri kunnia olla tänään juhlistamassa Suomen 105:ttä itsenäisyyspäivää. Olemme nyt kokoontuneet tärkeälle paikalle. Täältä Niinisalosta lähdettiin aikanaan lokakuussa 1939 Karjalankannakselle liikekannallepanon vuoksi puolustamaan isänmaata.
Tullessani tänne panin merkille valaistun maailman kauneimman lipun, Suomen siniristilipun. Yhteinen asia ja siniristilipun puolustaminen kokosi Suomen kansan silloin aikanaan yhteen. Ja niin se tekee yhä edelleen, tänäänkin täällä. Lippu kertoo niistä lukemattomista uhrauksista, joita edeltävät sukupolvet ovat meidän eteemme tehneet.
Miehet ja naiset lähtivät yksissä tuumin sinne jonnekin. Ne kaikki ponnistelut, joita silloin tehtiin siniristilipun puolesta kertovat meille, ei ainoastaan uhrauksista maamme eteen, vaan ennen kaikkea isänmaallisuudesta ja suomalaisuudesta silloin, kun vapaus on ollut uhattuna.
Edeltävät sukupolvet näkivät mitä sota saa ihmisissä aikaan, kun he olivat auttamassa haavoittuneita pois taistelukentiltä. Liian moni esi-isistä ja -äideistä käärittiin sinivalkoisiin väreihin ja laskettiin haudan uumeniin. Esi-isämme ja -äitimme eivät ainoastaan olleet pelastamassa tätä nyky-Suomea meille jälkipolville, vaan he myös rakensivat hyvinvointi-Suomen, ja myös oman paikkakuntamme Kankaanpäänkin maalaiskylästä nykyaikaiseksi kaupungiksi. Meidän kuuluu kiittää heitä joka päivä, mutta erityisesti itsenäisyyspäivä muistuttaa jälkipolvia ja nuorisoamme siitä, minkälaisia uhrauksia meidän vapautemme puolesta on tehty.
Tänään juhlimme Suomen juhlaa täällä Porin prikaatin Niinisalon varuskunnan tiloissa. Tämän varuskunnan merkitys on ollut Kankaanpään kehitykselle ja meille kankaanpääläisille mittaamaton. Aina sieltä alkuajoista 30-luvulta lähtien. Olipa tämän varuskunnan olemassaolokin eräässä vaiheessa vaakalaudalla, mutta onneksi tänä päivänä varuskunta voi paremmin kuin koskaan. Täällä on ensiluokkaiset maastot, tilat ja sotilaskalusto ja joukko-osasto on myös eräs Suomen suurimmista.
Kaupungin ja varuskunnan yhteistyö on ollut kaikki nämä vuodet saumatonta. Erityisesti siinä vaiheessa, kun Kankaanpää oli vakavan rakennemuutoksen kourissa; kenkä- ja vaateteollisuuden kadotessa hyvin lyhyessä ajassa; varuskunta, sen olemassaolo, työntekijät ja täältä saadut veromarkat omalla merkittävällä osallaan kannattelivat Kankaanpäätä vaikeiden vaiheiden ylitse. Tiedän, että saumaton yhteistyö tulee jatkossakin jatkumaan.
Arvoisat juhlavieraat! Maailmanpoliittinen tilanne on juuri tällä hetkellä hyvin huolestuttava. Elämmekin juuri parhaillaan hyvin poikkeuksellista vaihetta Euroopan ja myös Suomen historiassa.
Puolustusvoimien merkitys on entisestään korostunut Venäjän hyökkäyksen myötä. Myös kansalaisten puolustustahto ja luotto Suomen puolustuskykyyn on uusimpien tutkimusten mukaan ennätyskorkealla. Samoin on laita Nato-jäsenyyden kannatuksen suhteen. Jalkamme ovat onneksi vahvasti jo sisässä Natossa.
Nato on rauhan yhteisö ja se tuo jäsenilleen turvallisuutta. Uskon, että Natoon liittyminen tulee myös vahvasti näkymään täällä Niinisalon kankailla. Samalla se tulee tuomaan entistä merkittävämpiä vaikutuksia Porin prikaatin ja myös Niinisalon varuskunnan roolille Naton sisällä. Kukaan meistä ei halua mitään samankaltaista, jota vanhempamme ja isovanhempamme joutuivat kokemaan. Siksi me toivomme, että Niinisalon merkitys kasvaisi ja näitä Etelä-Suomen suurimpia harjoitusalueita tultaisiin enenevässä määrin käyttämään myös kumppanimaiden kanssa rauhanpuolustustyössä.
Näillä kankailla on jo käyty useita yhteisharjoituksia, vaikkapa menneenä kesänä Arrow22, jossa sain myös hetken tutustua toimintaan. Mukana olivat Suomen lisäksi Viro, Latvia, USA ja Iso-Britannia. Eli yhteistyö Nato-maiden kanssa on jo lähes arkipäivää. Ja onkin hyvä, että nämä maastot on koettu sopiviksi kansainväliseen toimintaan ja harjoitteluun.
Vuoden vaihteessa tulevan sote-uudistuksen myötä liikunnan ja ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys tulee entisestään kasvamaan. Liikuntapaikoilla on tärkeä rooli kunnissa hyvinvoinnin edistämisessä. Kankaanpäässä ja myös täällä varuskunnassa on panostettu vahvasti liikuntaan. Teillä on täällä muun muassa ensiluokkainen urheilukenttä, jota myös me muut kuin varusmiehet saamme käyttää. Uimahallimme on aina ollut myös varuskunnan käytössä. Samoin latuverkostoamme, joka muuten on yksi Suomen parhaiten hoidetusta, on vuosia hoidettu yhdessä puolustusvoimien kanssa. Luontomatkailun ja myös Geoparkin kohdalla, metsähallituksen ja puolustusvoimien kanssa tehtävä yhteistyö on toiminut esimerkillisesti. Kankaanpään kaupunki ja varuskunta ovatkin monessa asiassa nivoutuneet hyvin yhteen ja näin juuri pitää ollakin.
Tämä varuskunta sai alkunsa Haapamäen sotilaspiirin kertausharjoituskeskuksena, saman aikaisesti kun 1933 Pori—Haapamäki-rata valmistui. Radalla oli siis jo silloin ratkaiseva merkitys varuskunnan sijaintiin ja syntyyn. Vuosien varrella radan käyttö hiljeni ja se poistettiin käytöstä. Nyt erityisesti maailmanpoliittisen tilanteen muutoksen ja Nato-keskustelun myötä rata on saanut taas aivan uutta merkitystä. Uskon, että Pori—Niinisalo—Haapamäki—Parikkalan-radan kunnostaminen ja käyttöönotto on meidän molempien Kankaanpään kaupungin ja Porin Prikaatin toivelistalla. Se tulisi toimimaan huoltovarmuus- ja kehäratana. Maailmanpoliittinen tilanne puhuu radan kunnostamisen ja käyttöönoton puolesta. Porin satama on syväsatama ja pienin laiturikorjauksin se soveltuisi hyvin Nato- kaluston kuljetuksiin. Onneksi Parkanon ja Niinisalon rataosuutta onkin jo kunnostettu ja siinä voidaan kuljettaa jo raskasta kalustoa Niinisaloon. Kehäradalla voitaisiin myös kuljettaa idästä teollisuuden tuotteita Porin ja muihin Länsi-Suomen satamiin. Samalla rata voisi toimia huoltovarmuus- ja Nato-ratana Itä-Suomeen. Tulevaisuus näyttää meille mihin suuntaan varuskuntaa ja rataa kehitetään ja mikä on Naton rooli täällä Niinisalossa ja Kankaanpäässä.
Lopuksi haluan päättää puheeni siihen mistä aloitin: Suomen lipusta ja sen merkityksestä. Siniristilippu on vapaan ja itsenäisen maamme symboli ja se liehuu saloissa itsenäisyyspäivänä kauniina ja uljaana. Meidän nykyisten ja tulevien sukupolvien pitää huolehtia siitä, että se tulee liehumaan tulevienkin sukupolvien aikana yhtä ylväänä, ja samalla muistaa ne uhraukset mitä siniristilipun ja vapauden eteen on annettu.
Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja rakentavaa ja myös rentouttavaa iltaa ja yhdessäoloa.
