helmi 28, 2024
Liikkumattomuudesta on kasvamassa valtava yhteiskunnallinen ongelma. UKK-instituutin tutkimuksen mukaan liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle, joka vuosi 3,2 miljardia euroa. Lapsista ja nuorista joka kolmas ja aikuisista vain joka neljäs liikkuu hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Jos emme saa kansalaisia liikkumaan merkittävästi nykyistä enemmän, meillä ei tulevaisuudessa ole riittävästi työkykyistä väestöä.
Hallitusohjelmassa on linjattu kaikki hallinnonalat ylittävästä Suomi liikkeelle -ohjelmasta, johon on varattu 80 miljoonaa euroa koko kaudelle. Ohjelma sisältää niin yleisluontoisia linjauksia kuin yksityiskohtaisia kirjauksiakin. Ohjelman lisäksi on hyvä, että liikkumattomuuteen on monissa puheissaan tarttunut väistyvä presidenttimmekin. Valtiopäivien avajaisissa aiheesta puhui myös eduskunnan puhemies.
Liikkumattomuudesta on kuin varkain tullut aivan liian helppoa. Ruuat saa tilattua kotiovelle ja etätöiden määrä on lisääntynyt. Nämä eivät tietysti ole pelkästään negatiivisia kehityskulkuja, mutta niiden huonoihin puoliin ei ole osattu kiinnittää riittävästi huomiota. Yhteiskunnasta on vähitellen rakennettu liikkumattomuuteen kannustava. Valtio ei tietenkään voi pakottaa ketään liikkumaan, mutta julkisen vallan tehtävä on tehdä liikkumisesta mahdollisimman helppoa ja luonnollista. Lakien ja päätösten vaikutusarvioissa pitäisi kiinnittää tähän teemaan enemmän huomiota.
Liikkumisen lisäämisessä suuri vastuu on tulevaisuudessa kunnilla, joiden tehtävänä on hyvinvoinnin edistäminen. Peruskouluissa ja toisella asteella voidaan tehdä paljon liikunnallisen elämän tavan edistämiseksi. Liikunnan lisääminen vahvistaa fyysisen toimintakyvyn lisäksi mielenterveyttä. Kävely ulkona kaverin kanssa etenkin nyt kevään korvalla tekee ihmeitä.
Liikkumisen lisääminen on avainasemassa, kun sote-palveluihin kohdistuvaa painetta halutaan vähentää. Myös vanhempien ikäluokkien on syytä liikkua mahdollisuuksien mukaan nykyistä enemmän.
Suomessa on aktiivinen järjestökenttä, jonka resursseja liikkumisen lisäämisessä voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Peräänkuuluttaisin näiden jo olemassa olevien toimijoiden nykyistä parempaa koordinointia. Tässä kunnilla ja myös hyvinvointialueilla voisi olla paljon tehtävää.
Loppujen lopuksi liikkumisen lisääminen lähtee yksilöstä itsestään. Pienillä arkiliikuntaa lisäävillä ratkaisuilla on suuri merkitys. Hissin sijaan kannattaa valita portaat ja pieni venyttelytuokio varsinkin toimistotyön aikana tekee hyvää. Tällaisilla helpoilla elämäntapamuutoksilla on pidemmän päälle suuri vaikutus. Kannustankin kaikkia kehittämään ratkaisuja, joilla päivittäinen liikkumisen määrä lisääntyy.
Julkaistu Satakunnan kansassa 12.12.2024
helmi 8, 2024
Sunnuntain presidentinvaalit erosivat kuuden vuoden takaisista merkittävästi, kun Niinistön kaltaista ylivoimaista ehdokasta ei ollut. Suosikit menivät kuitenkin selkein eroin jatkoon. Merkille pantavaa on, että ehdokkaiden tulokset erosivat paikoin todella hurjasti taustapuolueiden kannatuksesta.
Äänestysaktiivisuus kohosi ilahduttavasti 75 prosenttiin. Ennakkoon äänestettiin historiallisen vilkkaasti, kun jopa 44,7 prosenttia kävi uurnilla jo ennakkoon. Vertailun vuoksi vuoden 2022 aluevaaleissa äänestysprosentti oli vain 47,5.
Satakunta menestyi ennakkoäänestysaktiivisuudessa. Vain Pirkanmaalla ja Lapissa ennakkoäänestysaktiivisuus oli korkeampaa. Vaalipäivän aktiivisuus oli vastaavasti meillä matalaa, joten nousuvaraa vielä on.
Se, että viime vuosina ennakkoäänestyksen suosio on kasvanut suhteessa vaalipäivänä äänestämiseen, pakottaa puolueita panostamaan kampanjassa enemmän varhaiseen vaiheeseen. Samalla tätä kehitystä on hyvä tukea sijoittelemalla äänestyspaikkoja sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat.
Jätin vuosi sitten kirjallisen kysymyksen siitä, miten äänestysaktiivisuutta voitaisiin nostaa ja miten äänestyspaikkojen sijoittelun on nähty vaikuttaneen aktiivisuuteen. Oikeusministeri nosti esiin huolen siitä, että etenkin vaalipäivän äänestyspaikkoja on kunnissa vähennetty. Ennakkoäänestyspaikkojen sijoittelun vaikutuksesta äänestysaktiivisuuteen ei ole tehty tutkimusta, mutta mielestäni sellaiselle voisi olla tarvetta.
Äänestysprosentti on yksi mittari, jolla voidaan mitata demokratian tilaa. Suomessa äänestysaktiivisuuden suhteen on parannettavaa oikeastaan kaikkien vaalien suhteen. Esimerkiksi Ruotsissa valtiopäivävaaleissa päästään toistuvasti yli 80 prosenttiin. Suomessa eduskuntavaaleissa on vastaaviin lukemiin päästy viimeksi vuonna 1983.
Vaalikeskustelut ovat olleet yllättävänkin asiakeskeisiä. Ehdokkaiden erot ovat tulleet hyvin ilmi. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kaikki ovat jakaneet pääpiirteittäin samat suuret linjat. Sisäpolitiikassa kiistat voivat olla isojakin, mutta ulkopoliittisesta yhtenäisyydestä pitää antaa suuri kiitos. Ulkopoliittisissa asioissa pienellä valtiolla ei ole varaa isoihin erimielisyyksiin. Stubb tai Haavisto joutuu astumaan Suomi-laivan johtoon myrskyisinä aikoina, jolloin Suomen turvallisuutta korostavalla reitillä on erityisen tärkeä pysyä.
Julkaistu Satakunnan Viikossa 31.1.2024
joulu 14, 2023
Suomi kylien maa. Suomessa on yhteensä yli 4300 toiminnallista kylää, jotka omalta osaltaan vastaavat maakuntien Suomen elinvoimasta ja viihtyvyydestä. Kylissä tehdään myös paljon talkootyötä, jolla pidetään huolta lähiluonnosta ja samalla vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja sitä kautta ehkäistään syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia.
Kylätoiminta on rikasta myös Satakunnassa. Maakunnassamme on esimerkiksi noin 60 sellaista kylätaloa, jotka ovat viikoittain käytössä. Kotikaupungissani Kankaanpäässä esimerkiksi Vihteljärven ja Veneskosken kylissä kyläaktiivit järjestävät säännöllisesti monenlaista erilaista toimintaa. Kankaanpäässä myös kyläkouluja on jokaisella ilmansuunnalla. Eduskunta-avustajani puolestaan on kotoisin Hinnerjoelta, jossa on aktiivinen kyläyhteisö.
Kylien elinvoimaan vaikuttavat monet asiat. Valtio on perinteisesti tukenut kyliä muun muassa osoittamalla rahoitusta Suomen Kylät ry:lle ja kyläkaupoille. Julkisen talouden tilanne pakottaa vähentämään julkisia menoja monelta eri sektorilta, mutta olen luottavaisin mielin sen suhteen, että erilaiseen kylätoimintaan saadaan jonkin verran lisää rahaa niin sanotusta jakovarasta.
Erilaisten tukien ohella oleellisinta on tietysti varmistaa, että Suomessa aidosti pystyy elämään myös suurten kaupunkien ja kasvukeskusten ulkopuolella. Tämä on välttämätöntä, sillä suurin osa Suomen vientiteollisuudesta nojaa maaseudun ja maaseutumaisten alueiden luonnonvarojen varaan. Koko maan asuinkelpoisena pitäminen on myös turvallisuuspoliittinen kysymys – etenkin itärajalla.
Asumisen, elämisen ja liikkumisen kustannuksia on saatava alemmas ja siihen nykyhallitus tähtääkin. Pitää tehdä politiikkaa, joka mahdollistaa yrittämisen ja työnteon myös syrjäisimmillä alueilla. Puhtaan teknologian edistäminen luo tähän mahdollisuuksia. Satakunnassa on valmisteilla useita hankkeita, jotka onnistuessaan tuovat meille kasvua ja elinvoimaa. Tämä aito elinvoima pitää lopulta kaikista varmimmin maaseutua sitä kautta kylätoimintaa hengissä.
Tulevaisuudessa kuntien on syytä panostaa yhteistyöhön kylätoimijoiden ja kylissä toimivien järjestöjen kanssa. Tämä on omiaan lisäämään hyvinvointia ja parantamaan yhteisöjen jäsenten elämänlaatua.
Julkaistu Satakunnan Viikossa 7.12.2023
loka 5, 2023
Kulunut kesä ja syksy on ollut haastava aikaa kotimaiselle maataloudelle. Eräs alan yrittäjä kertoi tämän olleen 30 vuoteen huonoin vuosi: puolet viljasta on edelleen maassa ja talviporkkanasta kaikki on nostamatta. Maatalousyrittäjien tilanne on aivan liikaa itsestä riippumattomien seikkojen ja jopa tuurin armoilla. Tämä on iso riski, sillä maatalous on huoltovarmuuden selkäranka ja siten myös turvallisuuspoliittinen kysymys.
Hallitus vastaa maatalouden kriisiin vuoden toisessa lisätalousarviossa. Esimerkiksi maaseutuelinkeinotoiminnan korkotukeen määrättiin 20 miljoonaa, ja nuorille viljelijöille suunnattuun kriisitukeen seitsemän miljoonaa. Tämä on tärkeää, sillä maatalousyrittäjien keski-ikä on korkea ja maatalouden jatkuvuuden kannalta nuoria pitää saada alalle ja pysymään alalla.
Maatalous ei voi loputtomasti kulkea kriisistä kriisiin, vaan tarvitaan varmuutta tulevasta. Hallitusohjelmaan onkin selkeästi kirjattuna, että suomalaisen ruuantuotannon kannattavuus on edellytys sen jatkuvuudelle. Ohjelmaan on myös kirjattuna, että hallituskaudella ei tehdä sellaisia kansallisia päätöksiä, jotka lisäävät maatalouden kustannuksia. Nämä ovat tärkeitä maatalouspolitiikkaa ohjaavia linjoja.
Yksi keino parantaa maatalouden asemaa on kehittää elintarvikeviennin mahdollisuuksia. Vientipotentiaalia kyllä on, koska suomalainen ruoka on vastuullisesti tuotettua ja aidosti antibioottivapaata. Valitettavasti vielä nämä vahvuudet eivät ole riittävästi lisänneet elintarvikevientiä. Lisätalousarviossa myönnettiin kolme miljoonaa suomalaisen puhtaan ruuan potentiaalia hyödyntävään kasvuohjelmaan. Ohjelman tarkoituksena on parantaa ruokaketjun kestävyyttä, kannattavuutta ja kilpailukykyä.
Vaikka maatalouteen panostuksia tuleekin, on myös tälle sektorille suunnattu julkisen talouden tasapainottamisen vuoksi säästöjä. Lähtökohtaisesti säästöt kohdistetaan muualle kuin ruokaa tuottavaan maatalouteen. Tämä hallitus on ymmärtänyt edellistä paremmin turvemaiden merkityksen maataloudelle ja yhteiskunnalle. Turvepeltoja voi jatkossakin käyttää huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi.
Vaikka talouspolitiikan saralla ei löydy yhteistä näkemystä edes tilannekuvasta, uskon maatalouspolitiikan suhteen löytyvän laajempaakin yhteisymmärrystä yli puoluerajojen. Tämä on tärkeää, sillä isoissa huoltovarmuutta koskevissa kysymyksissä aikaa ei pidä hukata riitelyyn. Akuuttiin kriisiin kohdistetut tuet ovat välttämättömiä, mutta eivät riittäviä. Nykykehityksellä maatilojen määrä puolittuu vuoteen 2035 mennessä. Tämä kehitys on pakko saada käännettyä.
Julkaistu Satakunnan Kansassa 30.9.2023
syys 25, 2023
Kuluneen kesän aikana melkein viikoittain on saanut lukea uutisista susien hyökkäyksistä kotieläinten kimppuun. Edes ennakkovarautumiset eivät estä, vaan hyökkäyksiä tapahtuu sähkö- ja petoaidoista huolimatta. Suden suuhun joutuu myös jalostuksessa tärkeitä rotulampaita ja -koiria.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan susia olisi 291–331 ja laumojen määrä olisi 40–46. Vain muutama vuosi sitten elinvoimaisen kannan tavoite oli 25 laumaa! Luken arvioita on pidettävä miniminä, sillä se perustuu DNA-näytteisiin ja kaikkea ei tietysti rekisteröidä. Selvää on, että susien määrä on kasvussa ja samalla niiden ihmisarkuus on laskussa.
Susien kannanhoidollista metsästystä on viimeksi tehty vuonna 2016. Tuon jälkeen metsästys on kaatunut valituksiin ja korkeimman hallinto-oikeuden linjauksiin. Vahinkoperusteisia poikkeuslupiakaan ei ole saatu riittävästi. Vuonna 2022 näitä lupia annettiin 12 ja vain kaksi sutta saatiin lopulta kaadettua.
Hallitusohjelmassa on hyvät kirjaukset kannanhoidollisen metsästyksen edistämisestä. Kirjausten vieminen täytäntöön vaatii poliittista tahtoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että virkakunta ei ole edistämässä susiongelman ratkaisua. Virkakunta perustaa käsityksensä susitilanteesta asiantuntijaryhmän raporttiin.
Raportissa Suomessa nähdään olevan kaksi geneettisesti erilaista susipopulaatiota: läntinen ja itäinen. Tämä hankaloittaa suotuisan suojelutason määrittämistä. Tähän kahden populaation malliin ei pidä lukkiutua. Länsi-Suomen susikanta on nousussa ja alueen ravintovarat houkuttelevat tänne jatkuvasti lisää susia. Ei idän ja lännen välillä ole mitään rajaa, joka estäisi petoeläimiä liikkumasta. Sudet voivat helposti kulkea jopa 1000 kilometriä. Geneettisen näkökulman sijaan kannanhoidollista metsästystä pitää harjoittaa ottaen huomioon sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus. Se on ainoa kestävä tapa, jolla susivahinkoja saadaan minimoitua ja suden luontainen ihmisarkuus palautettua.
Jätin viime viikolla maa- ja metsätalousministerille kirjallisen kysymyksen liittyen susien kannanhoidolliseen metsästykseen. Tällä hallituksella on edellytykset saada suunnanmuutos Suomen susipolitiikkaan. Uskon, että tukea tulee myös oppositiosta.
Julkaistu Lauttakylä-lehdessä 20.9.2023
syys 15, 2023
Eduskunnan syyskausi on viimein alkanut kohujen täyttämän kesän jälkeen. Viime viikolla käytiin tarpeellinen ja tärkeä keskustelu rasismista sekä syrjimättömyyden edistämisestä. Kesän aikana Perussuomalaisista, hallituksesta ja koko Suomesta on maalattu sellaista kuvaa, joka ei aivan pidä paikkaansa. Suomi ei tutkimusten mukaan ole maailman rasistisimpia maita, vaan meillä esimerkiksi maahanmuuttajat ovat onnellisempia kuin suuressa osassa muuta maailmaa.
Suomen lainsäädäntö tarjoaa varsin hyvät työkalut yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseen. Lisäksi kaikki puolueet ja merkittävät poliittiset toimijat hyväksyvät perustuslakimme kirjaukset siitä, ettei ketään saa asettaa ilman hyväksyttävää syytä sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella eriarvoiseen asemaan. Hallitusohjelmassa ei ole mitään tämän kirjauksen kanssa ristiriidassa olevaa.
On tietysti selvää, että poliitikkojen on syytä miettiä kielenkäyttöään. Arvokas ja kunnioittava käyttäytyminen ei tarkoita mielipiteenvapauden rajoittamista. Mielipiteenvapaudesta onkin pidettävä tiukasti kiinni. Se on kansalaisoikeus, jonka rajoja toisinaan väistämättä koetellaankin. En usko, että ketään kansanedustajaa on kuitenkaan valittu eduskuntaan kilpailemaan siitä, kuka puhuu tai käyttäytyy ilkeämielisimmin ja osaa parhaiten laittaa toiselle jauhot suuhun, vaan meidät on äänestetty tekemään työtä Suomen tulevaisuuden puolesta.
Hallitus sai perjantain äänestyksessä eduskunnan luottamuksen. Toivon, että tämä asettaa kesän kohuille jonkinlaisen pisteen, vaikka keskustelut eivät varmasti siihen lopu. Voimme tietysti jatkaa toistemme menneiden sanomisten ja tekemisten tonkimista, mutta on hyvä tiedostaa sen olevan loputon suo, jonka tarpomiselle ei tule loppua. Kaiken sen ajan ja energian voisimme käyttää edistääksemme niitä asioita, joita äänestäjämme meiltä odottavat. Vaalikentillä oltiin huolissaan turvallisuudesta, työpaikoista ja toimeentulosta, sote-palveluista sekä koulutuksesta. Niistä huolehtiminen edellyttää kroonisesti epätasapainossa olevan julkisen talouden kuntoon laittamista. Vain hyvinvoivalla julkisella taloudella voimme ylläpitää hyvinvointivaltiomme perustehtäviä. Niistä huolehtimiseen tarvitaan yhteistyötä yli puoluerajojen.
Julkaistu Satakunnan Viikossa 13.9.2023
