Marinin hallitus ajaa alas turpeen polttoa nopeutetussa aikataulussa. Hallitusohjelmassa tavoitellaan, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Syksyn budjettiriihessä tehtiin päätös kaksinkertaistaa turpeen verotus. Tämä johtaa arvion mukaan siihen, että energiaturpeen käyttö vähenee jopa 75 % nykyisestä jo vuoteen 2025 mennessä. Hallituksen alkuperäiseen tavoitteeseen oltaisiin päästy ilman korotustakin kiristyneen päästökaupan vuoksi.
Energian kulutuksen tarve ei kuitenkaan vähenny, vaan turpeen jättämä aukko pitää paikata jollain. Jo nyt vähennettyä turvetuotantoa on korvattu tuomalla ulkomailta puuhaketta poltettavaksi. Jatkossa olemme varmasti enemmän ulkomaisen hakkeen -tai jopa ulkomaisen turpeen- varassa. Suomi menettää omavaraisuuttaan ja tässä taloustilanteessa elintärkeitä työpaikkoja.
Energian tarve ei siis lopu, vaan todennäköisesti polttokattiloissa poltetaan jatkossakin jotain ja tämä aiheuttaa päästöjä. Ei ehkä niin paljon kuin turve, mutta pitää huomioida myös korjuusta ja kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset. Yhdellä laivalastillisella puuhaketta tuotetaan energiaa yhdeksi vuorokaudeksi. Voidaan puuta saada suomalaisistakin metsistä, mutta samat tahot, jotka vaativat turvetta alas, vaativat usein myös hakkuiden vähentämistä. Yhtälö ei siis toimi. Hiilinielut vähenevät, kun puuta joudutaan hakkaamaan lisää.
Energiaturpeen hallitusohjelman kirjauksia nopeampi alasajo tulee erityisesti lämmöntuotossa aiheuttamaan hallitsemattomia ongelmia. Lisääntyvällä hakkeen tuonnilla joudutaan paikkaamaan kotimaista polttoturvetta, joka on parantanut puupolttoaineen käytettävyyttä ja vähentänyt kattiloiden huollontarvetta. Tämä tulee aiheuttamaan samalla suuria taloudellisia ongelmia erityisesti lämmitysenergian tuotannossa. Uudistettavat tuotantovälineet pitää sopeuttaa mm. hakkeella polttamiseen sopiviksi, sillä energiantuotantolaitosten on muutettava tekniikkaansa pelkästään puun polttoon soveltuvaksi esimerkiksi rikinsyöttölaitteisiin investoimalla.
Kansantaloudellisesti menetämme turvetuotannon myötä ison osan omavaraisuutta takaavasta, työllistävästä ja toimivasta sekä maailman mittakaavassa hyvin hoidetusta toimialasta. Useat seutukunnat ovat riippuvaisia turpeentuotannosta ja siihen liittyvistä tuotantoketjuista. Puhutaan tuhansista työpaikoista. Suora työllistävä vaikutus on 2400 ja välillinen 4200 henkilötyövuotta (vuonna 2018). Määrä on jo laskenut huimasti tällä vuosituhannella.
Omavaraisuutta turpeentuotannon alasajo nakertaa. Olisiko kriisitilanteessa edes mahdollista käynnistää tuotantoa uudelleen, kun koneet on kenties myyty ulkomaille, jossa turpeeseen ei suhtauduta niin kielteisesti? Käytännössä vaarana on, että päästöt vain siirtyvät meiltä muille.
Turpeentuotannon väheneminen vaikuttaa muuhunkin kuin polttoturpeeseen. Soiltamme nostetaan myös kasvuturvetta, joka irtoaa suon pintakerroksista. Kasvuturpeessa kasvavat kotimaiset puutarhatuotteet ja puuntaimet. Kauppapuutarhaliiton kyselyn mukaan jopa yhdeksän kymmenestä puutarhayrittäjästä lopettaa toimintansa, jos kasvuturvetta ei olisi saatavilla. Kaupoista häviäisivät kotimaiset kurkut, tomaatit ja salaatit. Ilmastolle elintärkeä suomalainen metsänhoitokin kärsisi, sillä kasvuturpeessa istutetaan puiden taimet, 150 miljoonaa vuosittain. Kasvuturpeelle ei ole vielä järkevää korvaajaa. Ulkomailta voidaan hakea esimerkiksi kookoskuitua tai kivivillaa, mutta onko järkevää turvautua ulkomaiseen vaihtoehtoon? Kotimaisista vaihtoehdoista rahkasammal osoittaa potentiaalia, mutta sekään ei kasvuturvetta pysty kokonaan korvaamaan.
Kolmas tärkeä käyttökohde turpeelle on kuiviketurve, jota käytetään muun muassa kotieläintuotannossa. Kuiviketurve on antibakteerista, edullista, kosteutta imevää ja helposti saatavilla olevaa. Ilman kuiviketta, joutuisimme turvautumaan enemmän antibiootteihin eläintuotannossa. Sitäkö haluamme?
Kuivikkeellekaan ei ole näköpiirissä ominaisuuksiltaan yhtä hyvää vaihtoehtoa. Turvallinen ja antibioottivapaa elintarviketuotanto parantaa merkittävästi myös elintarviketeollisuuden kilpailukykyä ja luo samalla vientiä tuotteille, jotka me osaamme tuottaa turvallisemmin kuin kilpailijamaat.
Turve on tärkeää myös aktiivihiilen tuotannossa. Vapo avasi juuri Ilomansiin aktiivihiiltä tuottavan tehtaan ja uusia suunnitellaan. Vaikka vain pieni osa nykyisistä turvetuotantoalueista soveltuu aktiivihiilen tuotantoon, on se merkittävä alueellinen työllistäjä ja tärkeä vientituote.
Lisäksi turvetta käytetään eristelevyjen valmistuksessa ja jopa vaateiden ja kosmetiikan raaka-aineina.
Kasvuturvetta ja kuiviketurvetta voidaan nostaa suolta ilman että kajotaan suon syvimpiin kerroksiin, josta energiaturvetta saadaan. Näitä suon pintakerroksia saadaan energiaturpeen noston sivutuotteena. Tässä on jonkin verran alueellisia eroja: joiltain soilta nostetaan pääasiassa energiaturvetta ja toisilta kasvuturvetta ja kuiviketta. Soilta nostetettava turve on nykyään 90 prosenttisesti energiaturvetta ja loput kasvuturvetta ja kuiviketta. Nopea alasajo vaikeuttaa siirtymää. Kun energiaturve ajetaan alas ja lopulta jätetään nostamatta, on joka tapauksessa uhkana, että kasvuturpeen ja kuivikkeen noston kustannukset kasvavat ja se näkyy tietysti kuluttajien kukkarossa. Vaarana on, että näitäkin tuodaan jatkossa enemmän ulkomailta, jossa tuotanto on halvempaa.
Hallitus on asettanut keväällä 2020 työryhmän, jonka tarkoitus on etsiä vaihtoehtoja turpeelle ja pohtia miten turvetta voitaisiin käyttää polton sijaan korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin. Työryhmä ei ole vielä saanut raporttiaan valmiiksi. Päätökset turpeen käytön rajusta vähentämisestä on kuitenkin tehty. Tuntuu väärältä marssijärjestykseltä.
Oras Tynkkynen ja Kati Berninger ovat kirjoittaneet teoksen Nettopositiivisuus (2017). Nettopositiivisuuden mukaan liiketaloudessa on syytä pyrkiä toimenpiteisiin, joilla on enemmän hyviä kuin huonoja vaikutuksia. Nettopositiivisuusajattelu sopii mielestäni hyvin turvekeskusteluun. Turpeen poltolla on mittavat päästöt, mutta millaisia vaikutuksia polton rajulla vähentämisellä ja jopa kokonaan lopettamisella todella on? Niitä olen tässä kirjoituksessa pyrkinyt erittelemään.
Turpeeseen on suhtauduttu pitkään vihamielisesti. Sen tuotanto on haluttu ajaa väkisin alas eikä tämän alasajon kaikkia vaikutuksia ole edes alkeellisesti mietitty. Kyse ei ole pelkästään energiaturpeesta, vaan myös kasvuturvetta pidetään uhkana ilmastolle ja sen tuotantoa halutaan rajoittaa. Tällainen yksipuolinen suhtautuminen sopii hyvin huonosti nettopositiivisuuden ideaaliin. Turpeen tuotantoa ja sen käyttömahdollisuuksia pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti. Ei vain pelkkien suorien päästöjen kautta.
Hallituksen päätöksistä tulevat kärsimään suoraan turvealalla toimivat yritykset ja työntekijät ja vähintään epäsuorasti kotieläimet, puutarha-ala ja ilmastovaikutuksetkin voidaan hyvin perustellusti kyseenalaistaa. Hallituksen päätöksillä kestävän kehityksen tiekartta ei tule toteutumaan, pikemminkin päinvastoin.