Eduskunta tekee tänään vaalikautensa kenties merkittävimmän päätöksen, kun äänestetään EU:n omien varojen järjestelmästä, johon on linkitetty yhteen EU:n niin sanottu elpymisväline, jolla on tarkoitus elvyttää koronasta kärsineitä maita. Elpymisväline on viimeisen vuoden aikana ollut yksi keskeisimpiä poliittisia asiakokonaisuuksia. Yritän tässä kirjoituksessa valaista, että miksi näin on ja miksi äänestän tänään paketin hylkäämisen puolesta.
Itsenäisyys ja oikeusperusta
Suomi lunasti aikanaan itsenäisyytensä kalliisti. Selvisimme sotavuosista ja sodan käynyt polvi vielä onnistui rakentamaan meille hyvinvointivaltion. Itsenäisyyttä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Itä-Euroopassa tiedetään, millaista elämä on, kun oman maan asioista päätetään muualla. Sellaista järjestelmää nyt luodaan. Valtaa siirretään pois. Sitä ehkä tehdään demokraattisesti eduskunnan enemmistön turvin, mutta pala palalta päätösvaltaamme siirretään muualle.
Suomessa on pidetty kiinni siitä, että solmituista sopimuksista pidetään kiinni. Me myös maksoimme kunnialla sotakorvauksemme. Olemme lainkuuliaista ja luotettavaa kansaa. Nyt olemme yhteisössä, joka toistuvasti venyttää ja uudelleentulkitsee sopimuksiaan. EU:n perussopimuksen artikla 123 rajaa keskuspankkien oikeutta myöntää jäsenvaltioille rahoitusta. Artikla 125 kieltää tulonsiirrot toisten jäsenmaiden hyväksi. Artiklan 310 mukaan EU:n budjetin rahoittaminen lainalla on kiellettyä. Osassa näistä on lipsuttu jo aikaisempien tukipakettien kohdalla.
On pienten valtioiden etu, että EU pitäisi kiinni omista sopimuksistaan ja periaatteistaan. Nyt näin ei ole ja osa EU-maista avoimesti haluaa legitimoida uudelleentulkinnat ja uudet käytännöt. Elpymisvälineen hyväksymisellä halutaan tehdä pysyvät muutokset ja tulkintatavat perussopimuksen mielestäni hyvin yksiselitteisiin kirjauksiin.
Paketin elvyttävä vaikutus?
Elpymisväline synnytettiin nimellisesti koronaepidemian takia. Kuitenkin vain noin 30 prosenttia paketin rahanjakokriteereistä liittyy suoraan epidemiasta johtuviin kuluihin. Loput kriteereistä liittyvät valtioiden jo ennen koronaa vallinneisiin talouslukuihin. Ongelmat olivat siis olemassa jo ennen, kun kukaan oli COVID19-viruksesta kuullutkaan. Epidemialla korkeintaan nopeutettiin tukipaketin prosessia.
Me Perussuomalaiset emme vastusta elvyttämistä sinänsä ja hyväksymme, että koronan takia lainarahalla on tuettu niin yksityistä kuin julkistakin sektoria. Huomioitava on tietysti, että kunnille on annettu noin miljardi ylimääräistä ja yrityksiä on tuettu liian vähän. Yritystukien kriteerit ovat olleet liian tiukat ja tukia on jaettu väärässä järjestyksessä. Yksityiseltä sektorilta otetaan rahat myös julkisen sektorin pyörittämiseen. Yritysten kaatuminen ja yksityisen sektorin vaikeudet vaikuttavat meihin kaikkiin.
Elvytystä siis tarvitaan ja sitä on syytä kannattaa. Elpymispakettia ei kuitenkaan voi elpymisellä perustella. Nyt otetaan velkarahaa ja pistetään sitä vihreään siirtymään, digitalisaatioon ja sosiaali- ja terveyshuollon palveluiden varmistamiseen. Tärkeitä kohteita kieltämättä. Kyllä rahalle aina käyttöä löytyy. Ovatko nämä kuitenkaan parhaita mahdollisia käyttökohteita? Ja miksi rahanjakokohteet on päätetty ennen kuin pakettia on edes hyväksytty? Maksu- ja saanto-osuutemmekin voi vielä muuttua.
Elpymispakettia on puolusteltu niin sanotulla vivuttamisella, jossa velkarahalla tavoitellaan voittoja: voittojen odotetaan olevan suuremmat kuin velanhoitoon menevät kulut. On sanottu, että vivutuksella olisi mahdollista saada jopa yhdeksänkertainen hyöty. Uskokoon, ken tahtoo. Suomi voisi vivuttaa kansallisesti koko sillä noin seitsemällä miljardillla, jotka elpymisvälineeseen nyt laitetaan. Italian ja muiden maiden talouksien vivuttaminen ei meitä hyödytä.
Taloustieteilijä Juha Tervala on sanonut ja asiantuntijalausunnossaan todennut, että EU:n elpymisväline voi olla jopa haitallinen Suomen taloudelle, koska sillä elvytetään Etelä- ja Itä-Eurooppaa Pohjois- ja Länsi-Euroopan kustannuksella. Vientimme nettosaajamaihin on niin pientä, ettei näiden maiden elpyminen vaikuta meidän talouteemme.
Inflaatio ja ylikuumeneva talous
Elvytyspaketti ja yhteisvastuu ovat ongelmallisia velan suhteen. Suomi on nyt velkaantuneempi kuin koskaan ennen. Aikanaan on sanottu, että jos maan velka ylittää 80% BKT:sta niin maa ei pysty koskaan maksamaan velkojaan pois. Monessa maassa julkinen velka on jo yli 100 % BKT:sta. Meillä on tuohon vielä onneksi matkaa, mutta suunta on huolestuttava.. Myös yksityinen sektori on velkaantuneempi kuin koskaan ennen. Viime vuonna yksityisen sektorin velkasuhde oli 131 % käytettävissä olevista tuloista. Velan lisäksi meillä on yli 100 miljardin euron piilotetut yhteiseurooppalaiset vastuut.
Nyt rahaa painetaan jatkuvasti lisää ja annetaan matalailla koroilla käytettäväksi. On vaarana, että talous ylikuumenee. Inflaation riski on todellinen. Uusimman tiedon mukaan inflaatio oli huhtikuussa 2,1 %. Inflaatiopiikki on edessä, kun koronarokotukset saadaan hoidettua. Jos inflaatio lähtee kunnolla nousuun, niin lähtevät myös korot. Suomella on kokemusta siitä, miten inflaatio on räjähtänyt käsiin. Edellisillä kerroilla julkinen ja yksityinen sektorimme ei tosin ollut niin velkaantunut kuin nyt. Tässä tilanteessa ei missään nimessä pitäisi lähteä yhteisvastuulliseen taloudelliseen taakanjakoon. Sitä taloutemme ei tulisi kestämään.
Tukipaketin eduskuntakäsittely
Meitä Perussuomalaisia on syytetty siitä, että pitkitimme asian eduskuntakäsittelyä pitämällä puheenvuoroja läpi yön. Tällaisten syytösten esittäjät eivät ehkä ole sisäistäneet asian tärkeyttä ja merkitystä. Perustuslakivaliokunta määräsi kahden kolmasosan äänestysmenettelyn siksi, että paketin hyväksyminen muuttaa unionin taloudenhoidollisia periaatteita merkittävällä tavalla ja vaikuttaa eduskunnan budjettisuvereniteettiin. Näistä ovat puhuneet monet valiokunnan kuulemat asiantuntijat kuten Peter Nyberg, Päivi Leino-Sandberg ja Tuomas Malinen.
Miten elpymisväline siis muuttaa EU:n taloudenhoidollisia periaatteita ja vaikuttaa Suomen budjettisuvereniteettiin? Ensinnäkin se rikkoo perussopimuksia kuten ylhäällä kirjoitin: EU:n ei pidä rahoittaa toimintaansa velalla eikä jäsenmaiden pidä vastata toistensa veloista. Budjettisuvereniteettia paketti rajoittaa, koska pakettin velat maksetaan vasta vuonna 2058. Moniko nykyisistä päättäjistä istuu silloin eduskunnassa? Paketti sitoo tulevien hallitusten ja eduskuntien käsiä.
Moraalikato ja liittovaltio
Pohjimmiltaan merkittävin paketin ongelma on niin sanottu moraalikato. Euroalueessa on valtioita, joissa harmaa talous ja korruptio rehottavat ja jotka ovat kroonisessa taloudellisessa kriisissä. Näillä mailla ei ole kannustimia pistää asioitaan kuntoon, kun EU kerta toisensa jälkeen tulee tukipaketeilla paikkaamaan niiden alijäämiä. Miksi pistää talouden rakenteita kuntoon, jos aina saa apua? Moraalikadosta ja sen ylläpitämisestä on mielestäni keskusteltu aivan liian vähän ja tukipaketin puolustajat eivät vaikuta tätä epäkohtaa käsittävän.
Elpymisväline on vain askel, jolla EU:sta tehdään tulonsiirto-, fiskaali- ja velkaunioni. Tukipaketti olisi tarvittu ilman koronaakin, sillä osa euromaista on hoitanut talouttaan huonosti, ja ne eivät selviä eurovaluutassa ilman muiden maiden tukea.
Euroopassa keskustellaan siitä, miten tukipaketti avaa tien pysyville tulonsiirtojärjestelmille. Tästä ovat vuoden aikana puhuneet avoimesti EKP:n puheenjohtaja Christine Lagarde, Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja nyt viimeisimpänä Italian pääministeri Mario Draghi. Jostain ihmeen syystä Marinin hallitus uskottelee itselleen ja suomalaisille, että paketti on tarkkarajainen ja kertaluonteinen. Tällaista näkemystä tukevilla valtiovarainvaliokunnan lausumilla myös Kokoomuksen enemmistö on saatu paketin taakse ja näin kahden kolmasosan äänten enemmistö on taattu.
Elpymisvälineen hyväksyminen on liittovaltiokehityksen hyväksymistä ja edistämistä. Muuta ei pidä väittää. Sitä kehitystä saa myös kannattaa. Se on poliittinen linjaus siinä, missä liittovaltiokehityksen vastustaminenkin. Suomessa vain muutama poliitikko on avoimesti tämän kehityksen kannalla. Suurin osa puheissa vastustaa, mutta teoillaan edistää kehitystä.
Liittovaltiokehityksessä entistä vähemmän asioita päätetään Helsingissä ja entistä enemmän Suomea koskevia päätöksiä tekevät yhteiseurooppalaiset päättäjät, joilla ei ole tietoa Suomen oloista. EU:n läheisyysperiaatteesta on silloin entistä vaikeampaa pitää kiinni.
EU:lle jo suunnitellaan verotusoikeutta. Rahaa siirrettäisiin kehittyneimmiltä valtioilta taloutensa huonosti hoitaneille maille. Liittovaltio olisi tulonsiirtounioni, jossa suomalaisilla on maksajan rooli. Omien kansalaistemme elintaso laskisi, kun liittovaltion tasolla unionin välisiä elintasoeroja tasattaisiin. Joku nämä tukipaketit ennemmin tai myöhemmin maksaa.
Olisiko meidän parempi elää liittovaltiossa kuin itsenäisenä Suomena? Oma kantani ja toiveeni on, että järki voittaisi ja saisimme jättää esi-isiemme ja äitiemme lunastaman perinnön ja itsenäisen Suomen myös jälkipolvillemme. Me Perussuomaliset rakastamme Suomea ja suomalaisia ja emme hyväksy elpymisvälinettä.
Tämä teksti on tiivistelmä eduskunnassa EU:n omien varojen järjestelmän eduskuntakäsittelyn aikana pitämistäni puheista.