Seuraavissa vaaleissa en enää mennyt ehdolle, koska halusin ottaa etäisyyttä politiikkaan ja keskittyä yritysmaailmaan. En kuitenkaan välivuosinakaan unohtanut politiikkaa, vaan seurasin asioiden kehitystä ja myös osallistuin käytyyn keskusteluun, en kuitenkaan julkisesti.
Papin tehtävissä huomasin, että on tarvetta lähteä mukaan hoitamaan yhteisiä asioita. Heikommassa osassa olevien puolustaminen sekä yrittäjyys ovat lähellä ajatusmaailmaani. Ratkaiseva askel tapahtui vuonna 2010 kirkollisvaalien yhteydessä. Lähdin mukaan monien pyynnöstä pitkän harkinnan jälkeen, ja vaalimenestys oli hyvä. Kirkon virallisen linjan listalta tuli 15 valtuutettua 27:sta. Sain 212 ääntä ja tulin valituksi kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kokemus oli hyvin opettavainen.
Suhdeverkoston luomista eduskunnassa
Anssi Joutsenlahden läpimeno vuoden 2011 eduskuntavaaleissa johti siihen, että hän kysyi alkaisinko hänen avustajakseen, sillä hänet valittiin myös eduskunnan I varapuhemieheksi. Nimitys oli muuten oiva veto Perussuomalaisten johdolta. Anssin tarjouksesta oli vaikea kieltäytyä. Tosin samaan aikaan olivat Honkajoen ja Jämijärven kirkkoherran paikat avoinna, ja perheeni toivoi minun hakevan niitä. Olinhan Honkajoella toiminut jo pariin otteeseen kirkkoherran sijaisena, ja Jämijärvi oli vuosien varrella eri toimituksissa tullut tärkeäksi.
Näin olin taas kiinteästi mukana päivänpolitiikassa, ja vielä siellä, missä valtakunnan asioita hoidetaan. Perussuomalaisten toimintatavat politiikassa ja päätöksenteossa ovat tulleet läheisiksi. Koen olevani luonteeltani joukkuepelaaja ja sillanrakentaja. Mielestäni politiikassa pitää uskaltaa rohkeammin rakentaa erityisesti Suomen ja suomalaisten etua. Puoluepolitiikka ja eri ryhmien yksittäiset tavoitteet tulisi katsoa yhteisestä edusta käsin.
Ehkä aktiivisuuteni, rohkeuteni ja ulospäin suuntautuneisuuteni vuoksi minun on ollut helppo luoda suhteita vaikuttajiin yli puoluerajojen. Eduskunnan urheilukerhossa, karaokekerhossa ja muissa yhteisissä harrastuksissa olen tutustunut eri puolueiden kansanedustajiin ja tietysti avustajiin, joista melkoinen joukko on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa. Yhteistä maailmaa rakennetaankin parhaiten epävirallisissa tapahtumissa. Tuttavuuksia ja jopa ystävyyssuhteita on syntynyt jokaisen puolueen kansanedustajien sekä virkamiesten ja lehdistön edustajien kanssa. Olen saanut olla luomassa itselleni sekä puolueelleni verkostoa, minkä uskon tulevaisuudessa auttavan asioiden hoidossa.
Pohjois-Satakunta edistyy yhteistyön voimalla
Puolueemme menestyi kunnallisvaaleissa 2012 Kankaanpäässä huomattavan hyvin. Olimme ainut kaupunki maailmassa, jossa Perussuomalaiset oli suurin ryhmä – meitä oli 11 valtuutettua. Tällä hetkellä olemme edelleen Suomen suurin Perussuomalainen ryhmä 9:llä valtuutetulla. Olen Pohjois-Satakunnan yhteistyön vahva kannattaja. Se ei välttämättä aina tarkoita kuntaliitoksia, sen sijaan yhteisiä päätöksiä kaikilla mahdollisilla saroilla meidän pitää olla valmiita tekemään.
PoSan (Pohjois-Satakunnan perusturvaliikelaitoskuntayhtymä) johtokunnan jäsenenä teen työtä päivittäin. Mielestäni kehitämme PoSaa kaiken aikaa oikeaan suuntaan, mutta työtä riittää vielä joka sektorilla. Olemme tunnistaneet ja löytäneet suurimmat kipupisteemme.
Kaupunginvaltuuston toisena varapuheenjohtajana minulla on hyvä näköalapaikka tarkastella päätöksentekoa. Toivomuslistallani on vielä tiiviimpi yhteistyö eri ryhmien ja virkakoneiston kanssa. Elämme haasteellisia aikoja niin meillä Satakunnassa kuin valtakunnallisestikin, siksi resurssit täytyy hyödyntää tehokkaasti. Yhteistyöllä voimme pelastaa Satakunnan tulevaisuuden ja pohjoisen ulottuvuutemmekin.