Hallitus ajaa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta läpi. Uudistusta on perusteltu sote-menojen kasvulla. Tässä valossa onkin merkillepantavaa, että hallituksen sote-uudistus ei näytä vähentävän kustannuksia. Tiettyjä kertaluonteisia muutoskustannuksia on aliarvioitu ja palkkaharmonisointi tuo pysyviä uusia kustannuksia. Aikaisemman hallituksen oli tarkoitus uudistuksella säästää kolme miljardia. Nyt kustannukset on arvioitu 3-4 miljardiksi, mutta todennäköisesti summa on suurempi. Rahaa tarvitaan esimerkiksi digitalisaatioon, mutta se etenee joka tapauksessa ilman sote-uudistustakin.
Sote-palvelut maksavat. Se on selvää. Kaikki hoitoa tarvitsevat on hoidettava. Rahaa ei saa seinästä, vaan se otetaan veronmaksajilta joko veroina tai lainana, jolloin sen maksavat lapsemme. Julkinen sektori on jo nyt velkaantuneempi kuin koskaan. Veronkorotuksia on väläytelty ja on luultavaa, että veroaste kokonaisuudessaan nousee, jos maakuntien verotusoikeus toteutuu. Tähän vielä päälle edessä olevat EU-tason uudet verot ja maksut.
Sote-uudistuksessa ongelmana rahoituksen lisäksi on sekin, että uudistus ei huomioi alueiden moninaisuutta. Meillä Satakunnassa nykyjärjestelmä ei vaatisi suuria muutoksia. Kunnat tekevät monin paikoin yhteistyötä keskenään. Miksi luoda kokonaan uusi järjestelmä, jos vanhan päälle voisi rakentaa ja vanhaa voisi kehittää pienemmin kustannuksin? Nyt ollaan ottamassa hyppyä tuntemattomaan.
Tiedämme, että johtajuusvajeen takia organisaatio voi menettää jopa kymmenen prosenttia liikevaihdosta. Ongelmaa on erityisesti julkisella puolella, jossa ei ole yksityisen sektorin tapaan kannustimia tehdä tehostavia muutoksia. Johtajuuteen panostaminen on aivan avainasemassa, kun sote-palveluissa halutaan säästöjä.
Sote-järjestelmän palvelukenttä kaipaa parempaa koordinaatiota. Julkinen valta, kolmas sektori, seurakunnat ja yhteisötalouden toimijat on saatava toimimaan nykyistä paremmin toistensa kanssa. Päällekkäisestä työstä on päästävä eroon.
Jos uudistus menee läpi, päätetään sote-asioista jatkossa maakuntatasolla. Nykyisiltä kuntapäättäjiltä katoaa tehtäväkentästä noin puolet ja kuntaverosta poistuu 13,26 prosenttiyksikköä. Tämä rahoitusvaje tulee hankaloittamaan kunnan jäljelle jäävistä tehtävistä suoriutumista ja se tulee näkymään muun muassa sivistystoimessa ja varhaiskasvatuksessa.
On ollut hyvä, että sote-palveluista ovat vastanneet kuntapäättäjät. Tämä on varmistanut läheisyysperiaatteen toteutumisen. Tästä olisi pidettävä kiinni myös jatkossa. Kehitetään sote-palveluita mieluiten nykymallin pohjalta.